Pihaunelmia

Vaikka ajatukset askartelevatkin pääasiallisesti talon viimeistelyssä muuttokuntoon ja kamojen pakkaamisessa laatikoihin, tarttisi antaa vähän ajatuksia myös piha-asioille. Ensiksikin täytyy myöntää, että Viherpihan lukeminen on alkanut aina haukotuttamaan ja kasvien nimet saavat lähinnä tirskumaan. Myös huonekasvit tuppaavat tuupertumaan, tai oikeastaan ne voivat parhaiten aina kun unohdan hoitaa niitä.. Maalaistaustassa taas on se hyvä puoli, että kasvimaahommia on aina saanut tehdä eli sormien upottaminen multaan ei ole uusi juttu, innostusta siihen ei vain ole hetkeen ollut.

Pihan suunnittelussa oikeastaan vaikeinta on se, ettei tiedä mistä alkaisi sitä hahmottaa. Talojen miehet ovat antaneet hommaan omana mielipiteenään sen, että tilaa ja työtä päältäajettavalle ruohonleikkurille pitäisi jäädä ja muksujen mahtua treenaamaan futiksensa. Kiva olisi, jos jotain kasvaisi siellä täällä, mutta vielä kivempaa olisi jos ne pysyisivät myös hengissä, useammankin vuoden. Kertakäyttökulttuuri puutarhassa tulee aika kalliiksi.

Yllätys yllätys, lähestyin asiaa taas Pinterestin kautta ja antanut kuvien hahmottaa sitä, mistä oikeasti pidän – kokonaisuuden purkaminen niiden kautta tuntuu myös helpolta tavalta lähestyä asiaa:

Kulkuväyliä tarvitaan, piste. Muuten ruokikko kuluu puhki. Kulkuväylätkin voivat olla hauskoja, selkeästi rajattuja. Ekassa kuvassa on hauskasti sijoitettu istutuspaikkoja polun varrelle, toisessa rajattua polku nurmikosta pienin kivin – ei ehkä kätevintä sen ruohonleikkurin kannalta, mutta näyttää kauniilta. Meidän halkokasa taas huutaa oikein luokseen tuollaista puiden vuosirenkaista tehtyä polkua, pitääkin googlailla mitä myrkkyä käsittelyyn vaaditaan, jotta puun saa kestämään lahoamatta.

Myös tuoreita vihanneksia olisi kiva kasvattaa tulevaisuudessa, mutta isoa kasvimaata tontille ei oikein kannata alkaa rakentamaan. Viljelylaatikot ja vihervitriini voisivat olla järkevä tapa sukeltaa pienviljelyn maailmaan ensi kesänä. Vitriinin saa toivottavasti niin lähelle keittiötä, että tuoreet yrtit muistaa noutaa käytettäväksikin keitoksiin.

Kivetysten osalta tuollainen epäsymmetrinen kivetys on viime aikoina viehättänyt omaa silmää. Onneksi perhepiiristä löytyy tän puolen asiantuntijuutta eli kivien osalta faktaa on tarttunutkin jo takaraivoontalteen; autojen alle tuleva laatoitus pitää olla 80-millistä siinä missä kulkuväylissä riittää 60-millinen. Talon harmaan värimaailman kanssa pelaa nätisti yhteen tummanharmaa maailma, mutta toisaalta punaisesta värimaailmasta voisi löytyä hauskaa kontrastia. Kivetyksen osalta hankalin asia ratkaistavaksi on se, että viereistä tonttia tullaan mahdollisesti tulevaisuudessa vielä rakentamaan ja rakennusvaihe voi tehdä aika paljonkin hallaa asennuksille.

Pihalle olisi hauska myös saada paikkoja, jotka kutsuvat viettämään aikaa ja tuovat väriä. Kaikkea kuvien mukaista ei siis ole sinne tarkoitus ahnehtia, mutta näissä on sitä fiilistä, jota olisi hauska lähteä hakemaan ja jota penkkiä kunnostaessa olen ajanut ehkä vähän takaakin. Olisi hauska bongata jostain vanhat kottikärryt, maalata ne huomiovärillä ja istuttaa kukkia täyteen. Jonkinlainen riippumattokin voisi ehkä mahtua johonkin kulmaan. Lapsille pitää ehkä keksiä jotain viihdykettä, lavoista voisi nikkaroida istumapaikkaa siihen yhteyteen.

Kasvipolitiikasta kasvikonkretiaan

Hyötykasveja, perennoja ja kukkia. Kasviasiaa tuntuu helpolta lähestyä tässä järjestyksessä.

Pari omena- tai kirsikkapuuta voisi istuttaa, ja katsoa onnistuuko suojelemaan ne jäniksiltä. Samoin marjapensaita, jotta on jotain maisteltavaa omassa pihassa. Mansikkahommat jäävät kyllä ostotasolle. Viljelylaatikot ja vihervitriini tarjoavat testikentän yrteille, pienvihanneksille ja palkokasveille.

Tien vieressä oleva kiviseinämä ja pari pihalle jäävää kivirykelmää saavat seurakseen perennakasveja, jotka kestävät kuivuuden ja auringon. Helppoja hoitaa, helppoa monistaa. Kasvihoidollisten onnistumisten todennäköisyys on isompi ;D

Kukkapuoli onkin se hankalampi. Ensiksikin olen allerginen sekä vahvoille tuoksuille että pistäville ötököille eli niitä ei ehkä oman mielenrauhan säilyttämisen takia kannata omalle pihalle ehdoin tahdoin houkuttaa. Onneksi tässäkin asiassa apu löytyy kysymällä; ystäväpiiristä löytyy vannoutunut puutarhaihminen, joka pystyy hahmottelemaan pihasuunnitelman ja eritoten ottamaan kantaa kasvipuoleen. Niinpä kukka-asian osalta otettiin suunta Marketanpuistoon; on helpompaa päästä sinuiksi kukkien kanssa, kun katselee mistä tykkää ja on eritoten opas kertomassa, mikä mikäkin on. Ohessa muutama poiminta kameraan tarttuneista kasveista. Näiden ideakuvien pohjalta on hauska jatkaa miettimistä siitä, miltä piha voisi näyttää.