Vuosipäivä

Kas. Muutostamme A-taloon on vilahtanut yli vuosi. En oo oikein jaksanut kirjoitella, mutta täällä ollaan kukkuu jo vain, edelleen olemassa ja tosiaan nyt jo pitemmän aikaa asuneina.

Ensimmäisenä vastaukset niihin tärkeimpiin kysymyksiin:

Kyllä, olemme muuttaneet sisään. Vuosi sitten. Vähän yli vuosi sitten.

Ei, emme eronneet. Perhe on kasassa ja boogie hyvä.

Kyllä, listat ovat paikoillaan. (Paitsi yks pätkä eteisestä joka aina unohtuu ja sit ison vessan listat myös on jääneet oho joo.)

Ei, kodinhoitohuoneen vessassa ei edelleenkään ole seinää.

Kyllä, viihdymme erinomaisesti ja koti on ihana.

***

Muuttopäivä oli lievästi sanottuna kaoottinen. Pianonsiirto unohtui varata, sähkötyöt jäivät muuttopäivänä kesken (ai miten niin hommat jätettiin viime tinkaan? Älkääs nyt.) kun sähkärin piti lähteä vaimonsa kaveriksi synnytykseen eikä vesihommatkaan olleet ihan siinä kunnossa kun piti, sillä elimme koko ensimmäisen viikonlopun, perjantaista maanantaihin asti ilman lämmintä vettä. Kesämökkisimulaattoriksi tätä silloin kutsuimme. Ei naurattanut silloin, nyt jo huvittaa.

Tuolloin, sen kaiken keskeneräisyyden keskellä arvioin, että saatan ehkä pystyä nauramaan tälle kaikelle noin kymmenen vuoden kuluttua. Näköjään vuosikin riitti henkisten haavojen arpeutumiseen sen verran, että nyt jo sekä puistattaa että naurattaa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että nämä nimenomaiset ajat tasan vuosi sitten olivat ehkä ainakin allekirjoittaneelle tähänastisen elämäni stressaavimmat.

Mutta selvisimme, jippii!

Pääsiäisenä saatiin tauluhyllyt seinään kepeän öö 9 kuukauden asumisen jälkeen. Saunan valaistus on vieläkin vaiheessa ja kodinhoitohuone yks saakutan kaaos. Että kaikessa rauhassa tässä ollaan touhuttu mutta hiljaa kun tekee niin kai hyvä tulee. Snadi kuvakavalkadi tämänhetkisestä statuksesta tässä.

En olis ikään aatellut että vessasta vois tulla näin rakas. Tästä tuli. Tämä siis se, missä on sekä seinät että ovi. Vessa mainittakoon ekana siksikin, että se oli eka about-edes-vähän-sinnepäin-valmis huonekokonaisuus, mihin olin kutakuinkin tyytyväinen.

Saman wcn seinä tuotti pitkään pään-rapsuttelua, mutta tapetin asemesta latasin sen lopulta notkumaan kaikkea sekalaista: lehtileikkeitä, kortteja, reissuilta mukaan tarttuneita flyereita ja muuta höntsää. Kokoelma täydentyy sitä mukaa, kun kiinnostavaa tavaraa tulee vastaan ja tarttuu mukaan 😀 .

Keittiötä tässä. Välitila-lasista heijastuu salamaa, mutta saa siitä kai kuvan siitä miten tapetti ja supermiehekkäät vetimet toimii. Kuva on pääsiäiseltä, ulkona oli vielä lunta.

Kauhee vastavalo-otos olkkarista. Pampulamatot oli löytö ja hyvin ovat vaaleudestaan huolimatta selvinneet lapsiperheen arjesta jo viime syksystä lähtien. Antennihommat sössittiin, kiitos Elisan, joten olohuonetta kaunistaa edelleen tuo pikkuantenni piuhoineen… samoin tv-kaluste on vielä liian irti seinästä, pitäis joskus sekin jaksaa siirtää oikealle paikalleen. Että on tässä vielä kaikkee säädeltävää.

***

Pihalla on puuhattu kevään ja kesän myötä myös, (enemmän kuin sisätiloissa!) mutta se ansaitseekin ihan oman postauksensa. Sneak peekinä kerrottakoon, että mangoldit ja pinaatit pötköttelevät jo soseena pakkasessa ja tulemme hukkumaan kurpitsoihin kunhan nyt tuolta valmistuvat. Tänään illalla pihalla hillui omien lasten lisäksi kuusi naapuruston kaveria hihkumassa, hyppimässä kivillä ja pelaamassa fudista. Näyttää siltä, että saimme juuri sen modernin melukylän, mikä vielä puolisentoista vuotta sitten tuntui kaukaiselta haaveelta vain.

Tämä on hyvä. Ja tästä tulee vielä ajan mittaan aina vain parempi.