Elin koko alkukevään jonkinlaista pihapessimismiä. Koko pihanlaitto-asia tuntui jotenkin mahdottomalta: liian kalliilta, vaikealta ja – no – pitkästä aikaa ihan tekemättömältä paikalta. Ahdisti.
Vapunseutu, josta Päikky kirjoittaa täällä, muutti kaiken. Nurmi saatiin kylvettyä ja sorat tasoiteltua. Nurmikon kasvaessa heräsi into: jospa sittenkin laitettais jotain kasvamaan. Jotain helppoa ja vähän vain – me kun ei olla ikinä oltu mitään viherpeukaloisia.
Vapun jälkeen saimme ystäviä Euroviisuvalvojais-vieraaksi. Ja mitä tuliaisia toivatkaan: mansikanrönsyjä, siemenperunoita, kurpitsan, kesäkurpitsan ja kurkun taimia. Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Istutuslaatikoiden (tai laarien, isoin on kaks kertaa kaks metriä…) tekemiseen meni aikaa joku tunti, kun käytössä oli jiirisaha, hienonaulain ja julmettu läjä mitä erilaisimpia jämälautoja ja -paneelinpätkiä.
Tältä näyttää kasvimaalla nyt.
Kurpitsa kiemurtaa pian tien yli naapureiden pihaan (olen jo varoittanut : D). Kesäkurpitsat ovat jättimäisiä jo nyt. Pihvitomaatti notkuu. Chiliä tulee hulluna. Kurkkua piisannee pitkälle ensi vuoteen. Jopa vesimelonissa on jo pienet alkupallerot. Maissi on varsin komeassa mitassa ja kukkii.
Ainoat tuhoutuneet taimet ovat kaalit: en tajunnut harsottaa niitä ja sekä lehti- että parsakaalista ei ole enää jäljellä käytännössä mitään. Ensi vuonna ollaan niiden suhteen viisaampia. Ja varataan kurpitsoille isompi laatikko.
Tätä kasvoi, täältä se tuli:
peruna, maissi, kurpitsa, kesäkurpitsa, ruusupapu, osa kurkuista ihanan Lauran palstalta – KIITOS
tomaatti, chili, paprika, vesimeloni, loput kurkut ja lehtikaali (tuhoutunut) Plantagenista
pinaatti, mangoldi, porkkana, parsakaali (tuhoutunut), sipuli suorakylvönä maahan.
Rakennusprojekti Glasshill 