Lattiamies oli täällä

Ai että ammattitaitoisen työskentelyn katselu saa ihmisen hyvälle tuulelle. Lattiavalu on siis tehty ja lopputulos näyttää ovelta vilkuiltuna oikein priimalta. Työn toteutti siis Lattiamies Oy, joka valikoitui sosiaalisen median suositusten ja tokikin kilpailukykyisen tarjouksen perusteella. Firma tarjoaa myös selkeät ohjeet valun esivalmisteluille.

Kuvia päivän kulusta:

Pumppuauto asemissa.

Betoniauto saapuu ekan kuorman kanssa. 10 cm paksuiseen täyttöön vaadittiin tasan kaksi kuormallista.

Betoni pumppuun ja tavara putken kautta kellarikerrokseen.

Betonimassa levitettiin tasaisesti takahuoneesta aloittaen.

Tasaisen lattian salaisuus on taitavassa käsityössä.

 

Lopputulema ovelta kuvattuna. Tilan fiilis muuttuu muuten aikas paljon.

Pintakerros saa vielä aamulla peitokseen jälkikäsittelyaineen ja viikon päästä uskaltaakin jo roudata kamoja varaston suojiin. Jälkihionnan voi kuulemma tehdä halutessaan, sillä se nopeuttaa kuivamista ja helpottaa mahdollisia lattia-asennuksia, mutta pakollinen työvaihe se ei tämän kellarin tyyppisessä tilassa ole.

Kellari saa kohta lattian

B-talon kellarissa on helteiden hellitettyä alkanut tapahtua ja huomenna paikalle ajelee betoniauto lattiavaluja varten.

Itse kellarihan tuli vähän yllätyksenä perustuksien tekovaiheessa, kun peruskallio olikin eri korkeudessa kuin maaperätutkimus näytti. Niinpä paalutus vaihtui lennosta harkkoperustaiseksi kellariksi. Kellarin lattiavalu on myös yksi viimeisiä lopputarkistuksesta uupuvia asioita eli siksi se on myös korkealla edistettävien asioiden prioriteettilistalla. Tila tulee varastokäyttöön ainakin nyt alkuun, tosin tontilla on noita asuinneliöitä käyttämättä sen verran, että osan tilasta pystyy halutessaan muuttamaan joskus tulevaisuudessa myös asuinkäyttöön.

Kellarin putket ja sähköjen rasiat  tehtiin valmiiksi jo rakennusvaiheessa, samoin lattian täytöiksi kuormattiin mahdollisimman oikea määrä soraa. Siispä nyt tehtävän remontin työvaiheiksi jäivät nämä:

Lattian tasoitus oikeaan korkoon. Eli lanaus- ja lapiohommia.

Styroksien lisäys eristykseksi.

Lattiakaivot paikoilleen sinne, missä niitä voisi olettaa tarvittavan.

Raudoitukset ja verkkojen surraus. Surraus oli yksi edellisen rakennusvaiheen hauskimmista itse tehdyistä hommista. Lämmityksen osalta päädyttiin laittamaan sähkökermit peruslämmön ylläpitämiseksi, sillä poistoilmalämpöpumppu (Nilan EC-9) riittäisi juuri ja juuri tukemaan koko tilan lattialämmitystä ja sähkönkulutuksellisesti lopputulos oli aika plus-miinus-nolla. Taas kerran saa kunnioittaa rehellistä mielipidettä myyjältä. Eli optimoidaan yläkerran lämmitys pilpillä, ja lämmitetään kellari sähköllä ja jos osa tilasta tulee joskus asuinkäyttöön niin mietitään lämmitys/ilmanvaihto-kuvio siinä vaiheessa uusiksi.

 

Vesiputkien veto vesipisteelle, saa tulevaisuudessa pestyä maalipensselit kätevästi työtilassa ja otettua kasvilaatikoille veden halutessaan lähempää.

Huomista varten on työmaavalot pultattu seiniin, merkattu valukorot ja kallistukset. Ylpeä saa olla miehen uurastuksesta. Kaiken pitäisi olla valmista sitä varten, että päästetään ammattilaiset irti ja tila täytetään betonilla. Betonin päälle ruiskutetaan jälkikäsittelyaine, jolloin suojauksen tarve on pienempi ja säästytään betoniliiman hiomiselta pois. Oikeasti jännä nähdä, miten tila muuttuu tuon työvaiheen jälkeen.

Asuntomessujen satoa

Piipahdin ystävän kanssa katsastamassa Jyväskylän asuntomessut läpi. Painopiste tutkailuissa oli selkeästi sisustusinspiraation hakemisessa, vaikka jotain rakenteellisia asioita tuli kellaria silmälläpitäen mietittyä samalla ja pihatoteutuksia silmäiltyä läpi.

Messukierroksen saldon voisi tiivistää näihin viiteen huomioon:

1. Yhtenäisyys vs erillisyys

Pihamielessä osa asuntomessualueesta oli rakennettu selkeästi yhtenäisemmäksi. Kehämäisesti sijoitetut talot jättivät keskelleen laajan ja kauniin piha-alueen, joka antoi tilan tuntia pienemmilläkin taloille. Jyväsjärvelle päin rakennetuissa taloissa oli taas hyödynnetty paljon atrium-rakennetta yksityisen fiiliksen rakentamiseksi, onnistuneesti. Erityisesti tykkäsin Talo A:n (nro 34) metallisesta viherseinärakenteesta, joka villiviinien kasvettua tarjoaa omaa rauhaa, varjoa, mutta myös persoonallisen muodon talolle.

2. Persoonallisuutta ei näe päälle

Rajasimme kierrettävien kohteiden määrää ennakkoon talojen arvosteluiden ja Messuluettelon kuvauksenperusteella. Sisustusmielessä koettiin positiivisia yllätyksiä taloissa, jotka ulospäin näyttivät vaatimattomilta. Vastaavasti ulospäin persoonalliset kodit oli sisustettu niin kliseisesti, etten oikein tahtonut päästä yli blogikotien fiiliksestä ja trendien ylikorostumisesta. Parasta antia olivatkin kodit, jotka on selkeästi sisustettu itselle ja joissa on röyhkeästi uskallettu tehdä rakenteellisia valintoja oman elämäntyylin tueksi.

Talo Luck (nro 35) ihastutti mustan ja valkoisen kontrastilla, perinteisestä poikkeavalla tilajaolla, tiiviisti olkkariin integroidulla keittiöllä & piiloon jäävällä työtilalla sekä tinkimättömällä oman tyylin noudattamisella. Kohteen blogi löytyy täältä

Valkoinen atrium-sisäpiha, ihana.

Keinut istuskelua varten, villiviiniä ja mansikkaa terassikasveina.

Omistajien oma persoonallinen tyyli näkyy oikeasti sisustuksessa.

 

Ihana naulakko, löytyi kohteestakin useammassa eri värissä. Veikkaan että tulee näkymään aika monessa kodissa ja sisustuslehdissä, sillä toimii hyvin tilassa, jossa koukut eivät istu sisustukseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Villa Lumous (nro 22) on rakennettu pohjaltaan atriumpihalla sijaitsevan uima-altaan ympärille ja jättää selkeästi fiiliksen siitä, että perhe tietää miten vapaa-aikansa viettää. Vasemmanpuoleisesta siivestä löytyy isäntäväen makuuhuone unelmakylppärillä ja vaatehuoneella, oikeanpuoleisesta siivestä leffahuone ja vierashuone. Keittiö on yksi messujen sympaattisimmista, valaisimet hellan yllä ja Savon upotettu liesituuletin tuovat tyylillisesti viimeistellyn fiiliksen.

Messujen ehkä kivoin keittiö, sijoittelu, lamput & loppuunasti mietitty pohja miellyttävät mua.

Unelma-kylpyamme, jonka toisella puolella makkari, toisella uima-allas.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Noppakodit (nro 15 ja 16) tuovat omassa kokoluokassaan (75,5m2) freesin poikkeuksen niille, jotka tuskailevat tiiviille tontille rakentamisen kanssa. Huoneissa on tilaa ja monikäyttöisyyttä. Selkeät mies/nais-sisustukset auttavat hyvin hahmottamaan eroavaisuuksia, joita identtinen pohja mahdollistaa. Aiemmin mainittuun laajaan pihapiiriin kuuluminen konkretisoi sen, että pienelläkin asunnolla pääsee kiinni omakotitaloasumisen parhaaseen puoleen, omaan pihaan. Tämän konseptin soisi ottavan tuulta alleen.

3. Kesäkeittiö laajentaa keittiön

Omaan makuun vetosi kovasti ainakin kolmesta kohteesta löytyvä ratkaisu, jossa kesäkeittiö yrttilaatikoineen on tuotu keittiön jatkumoksi ja parhaimmillaan rakennettu setti siten, että ruokapöytä jatkuu avattavien ikkunoiden läpi terassin puolelle. Hyötykasvi-innostuksen velloessa kovana moni sijoittaa ne puutarhan perälle, mistä yrttien käyttö ruoassa unohtuu kuitenkin arkena helposti eli läheinen sijainti tuo varmasti todellista käyttöhyötyä.

Keittiöstä on pääsy ruokailuryhmään ja kutsuville yrttilaatikoille.

Keittiön ovesta käynti yrttitikapuille ja kesäkeittiöön, joka tarjoaa vaihtoehtoisen ruokailutilan.

Kutsuva toteutus lähempääkin katsottuna.

Samanlainen ruokapöytä sisällä saa jatkoa terassilla Skammin talossa, Kekkilän viljelylaatikot ja ulko-kokkauspisteet  tuovat tunnelmaa.

Kesäkeittiö jatkuu kutsuvaan istuskeluryhmään.

4. Vaneri on muotimateriaali

Menneisiin vuosiin verrattuna sisustuksissa näkyy mielestäni enemmän vaneria, joko seinien tai katon sisustusmateriaalina tai huonekalujen materiaalina. Alvar Aallon vaikutus näkyy Jyväskylälle ominaisesti tietyissä kohteissa, mutta vanerilla saadaan myös oikein yhdistettynä tehtyä modernin raikas fiilis, joka poikkeaa perinteisestä harmaa-valkoinen-musta -linjasta, tuoden lämpöä.

Esimerkki huonekalukäytöstä lastenhuoneessa.

Vanerista tehdyt huonekalut pistivät jo aiemmin Luona-tuotemerkin alla omaan sisussilmään, eli ne tuovat hauskaa vaihtelua seinään kiinnitettävinä laatikkomaisina pöytinä ja erikokoisina sisustuskuutioina, jotka kasvavat jopa parin lapsen meneviksi majoiksi.

5. Hauskimpia lastenhuoneita ovat ne ei-lapselliset

Antaa kuvien puhua puolestaan.

Lapsen huone voi olla tyylikäs ja persoonallinen, ilman että se on lapsellinen. Toki ulkoasu muuttuu paljon, kun lisätään lapsen omat lelut ja tavarat, mutta silti lähtökohta kokonaisuudelle on erilainen.

Isot ikkunat, huonekasvit, liitutaulutaide ja simppelit värisävyt erottavat tunnelmaltaan myös tytön huoneessa.

Mustaa, valkoista, tapetin sijaan hauska matto kuosin tuojana ja kertakaikkisen kaunis ja allekirjoittaneen muotokieltä puhutteleva parvisänky-työpöytä-yhdistelmä.

Sisustus voi oikeasti rohkaista leikkiin. Tässä huoneessa on välineiden osalta paljon sitä, mitä olen miettinyt meidän kellaria varten: puolapuut, renkaat, seinäkiipeilyn salliminen, patjat lattialla. Värisävyllisesti ei iske, mutta tässä huoneessa lapsikin viihtyy.

Perinteisemmistä lastenhuoneista kameraan jäi tämä Ikean sänky, joka on vain kiva. Varsinkin pallolampuilla ja tyynykasalla täydennettynä.

Tapetit näyttelivät tänäkin vuonna isoa roolia lastenhuoneiden sisustuksessa. Sympaattinen norsu varasti myös huomion.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pöllittäviä yksittäisiä ideoita

Sympaattinen talomallinen vanerinaulakko, tällaisen voisin naputella kellarin sisääntuloon vaatesäilytyksen ratkaisemiseksi.

Messujen suurimmasta kohteesta ei paljon käteen jäänyt, mutta tämä Hannasin marokkolaislaatta, joka toistui isompana lattiassa ja pienempänä vessan seinässä voisi olla selvittämisen arvoinen.

Kuvakollaaseja näkyi paljon, mutta tässä on osattu oikeasti taas käyttää talon päähenkilöiden valokuvia oivallisesti sisustuksessa hyväksi.

Puurimasta rakennettu seinä, jossa siksak-kuvio tuo hauskan ilmavan kontrastin.

Sympaattisen linnunpönttövalaisimet paljastuivat pienellä Googlettamisella Eelovin valmistamiseksi, pitää harkita Finnish design shopin verkkokauppaan visiittiä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Messuvisiitistä jäi kyllä taas hyvä fiilis. Äijälänranta on maisemiltaan oikeasti kaunis alue, käytiin Maailmanpylväässä katsomassa kerrostaloasunnot vielä maisemien takia läpi, suosittelen vaikka vaatisikin pientä jonottamista. Ainoat negatiiviset kommentit menevät järjestelyihin liittyen: messuruoka ei päässyt mauttomuudella enää yllättämään ja helteessä tarpoessa jäin oikeasti miettimään sitä, olisiko muutaman vesipisteen lisääminen messualueelle oikeasti niin paljon myynneistä pois. Ensi vuonnakin haluan kyllä aloittaa kierroksen heti messujen auettua, sillä mikään ei voita sitä fiilistä, kun pääsee tutustumaan pariin ekaan taloon käytännössä yksinään ja heittäytymään taas sisustusintoiluun täysillä sisään.

Tauluja seinälle

En ole taideihminen. Miehellä on pari ”oikealta taiteilijalta” hankittua taulua, mutta niitäkin säilytin kerrostalon kellarivarastossa vuositolkulla, koska en saanut teoksia istumaan muuhun sisustukseen. Orpona seinältä tuijottavat kuvat lähinnä ahdistivat. Muuton jälkeen otin tietoisesti aikaa miettiäkseni sitä, mille seinille haluaisin jotain ripustaa ja minkä tyylistä kuvamaailmaa jaksaisin katsoa kahta kuukautta kauempaa.

Inspiraatiota Pinterestistä

Visuaalisesti asioita hahmottavalle Pinterest on aarreaitta. Esimerkkikuvien kautta on helppo hahmottaa, mikä sopisi omaan kotiin. Kollaaseihin ihastuttuani tägäsin omaan silmään istuvia yhdistelmiä ja konkreettisia ripustusohjeita. Alla muutamia esimerkkejä:

Perusgraffaa verkkokaupasta

Taiteeseen seinillä en vieläkään taipunut. Valikoin julisteverkkokaupasta yhdistelmän meille läheisiä asioita; alppimaisemia, luontokuvan, pari quotea. Naapurilta joululahjaksi saatu pieni grafiikkapilvi saattaa olla kokoelman arvokkain teos. Helposti vaihdettavat julisteet istuvat meidän sisustuspolitiikkaan ainakin nyt; kun kyllästyttää, taulu alas ja uusi kuva tai kokonainen kollaasi tilalle

Ripustusta

Kollaasissa tärkeää on mielestäni oikeanlainen symmetrisyys. Mallasin kuvakokoelmaa aikani matolla eli järjestykseen ja mieleiseni löydettyäni leikkasin kehysten kokoiset voimapaperit ja liimasin mallikuvat seinään. Miehen mielestä homma tuntui vähän turhalta vaivalta, mutta toisaalta tällä taktiikalla tietää, miltä kokonaisuus näyttää ja voi muokata kollaasin ilmavuutta lennosta. Koska sinne päin ripustetut yksinäiset taulut olivat aiemmin vieneet ilon kuvista, tällä tekniikalla toteutettuna kokonaisuutta jaksaa katsoa näin pari kuukautta varsinaisen ripustuksenkin jälkeen vielä hyvin.

Sijainnit määritettynä suhteessa sohvaan ja ikkunaan

Lopputulos, yhdellä vinossa olevalla taululla varustettuna näköjään.

Status update, talo B/2014

Blogi on kärsinyt aikamoisesta rakentamisen jälkeisestä krapulasta, kuten ehkä rakentajatkin. Pieniin puuhiin tarttuminen on helppoa, isompien aikaansaaminen tuntuu yllättävän raskaalta.

B-talon sisätiloissa on tapahtunut sisustushommia, joita pitäisi taltioida tännekin jälkikäteen. Pihalla tehtiin pääsiäisenä piharemontin toinen osa, jossa pääosissa riehuivat taas kummankin isät, mun setä & pikkuveli. Kasvilaatikoissa vihertää toisen vuoden kokeilut, yrttitarha maustaa kesäruoat ja piha on muutenkin saanut lisää kasvustoa, varsinkin miehen toimesta. Tulevaisuudessa siintää B-talon kellarin edistäminen. Viimeistään nyt on tajunnut sen, että talonrakentaminen on jatkuva prosessi, josta vain pitää osata nauttia – ja se me ollaan opittu. Mikään ei rentouta paremmin kuin puutarhan nyppiminen stressaavammankin työpäivän päälle.

Tässä muutamia parhaita paloja menneeltä keväältä:

Kiviaidan alle padottiin 42 metriä pitkä kukkapenkki, jotta lapsosia on helpompi kieltää hyppimästä kivikossa. Parissa kuukaudessa tämä vihertää tosissaan ja on saanut asukikseen Mäen ekat viiniköynökset.

4000 kiloa Ruduksen Torino-kiveä ladottavaksi A- ja B-talojen pihoihin, yksi 1500 kg odottaa toisella nurkalla. Kivien vieressä vieressä 25 tonnia maa-ainesta. EI koneellisia kulkuvälineitä apuna eli kottikärry ja hauislihakset soivat. Taustalla näkyy rakennusprojektin aikana isoksi kasvanut tyttö, joka hoiti oman osansa kottikärryhommista ja kunnostautui seulanpää-kivien roudaajana taaperokärryllä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

B-talon sivupihaan rakennettiin kivetty autopaikka, joka päättyy muuriin. Tämä on tarkoitus ottaa käyttöön siinä vaiheessa, kun C-tonttia aletaan rakentaa, siihen saakka tasanne toimii oivallisesti aamuauringosta nauttimiseen.

 

Tasanne täytettynä ja kasteltuna täryytyksen lopputuloksen parantamiseksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kivet ladottu, saumaushiekat pintaan.

Lopputulos on aikas bueno. Tasanne on saanut ympärilleen myös aidan, joka tähtää hippaleikkien pysäyttämiseen ennen pudotusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasvien huumaa

Kuten tuli todettuakin, myös kasvimaa sai uusia asukkeja täksi kesäksi. Mies tilasi keväällä netistä tomaatin, paprikan ja chilin taimia ja idätti niistä kasvit. Mun vastuulle jäi kesäkurpitsan ja kurpitsan taimien kasvatus sekä porkkanan, herneen ja salaattien suorakylvö laatikoihin.

Ensimmäinen kesäkurpitsa korjattiin jo tuliaisiksi mummolaan. Myös terassin yrttilaatikoiden määrä triplautui viime kesästä eli makuvaihtoehtoja kesäruokien maistamiseen tai grillatun/savustetun lihan maistamiseen on tarjolla yhä laajemmin. Terassin ruukussa näkyvä kuukausimansikka tuottaa jo satoaan, samoin pitkään kukkapenkkiin istutetut vadelmat. Luvassa myöhemmin syksyllä on myös omien kirsikoiden ja omenoiden maistelua, sillä runsaasta kirvakesästä huolimatta hedelmäpuut kantavat raakileita, jotka ovat oikein odottaneet näitä helleviikkona. Pihan perälle etsiytyi miehen toimesta myös goji-pensas ja raparperi, mutta niiden ensimmäinen satokausi taitaa mennä ensi kesän puolelle. Goji on kukinnaltaan kyllä niin syksypainotteinen, että jännitykseksi jää, ehtiikö se tuottaa marjoja edes meidän 1A-vyöhykkeellä. No, jos ei muuta niin ainakin meillä on vähän persoonallisempi maanpeittokasvi..

Yrttilaatikot & kuukausimansikka terassin laidalla, lisää ripustettuja yrttiruukkuja löytyy terassin toiselta puolelta.

Kasvilaatikoita on nyt 4 kappaletta, yksi askarreltiin lisää, kun todettiin taimetushomman vähän lähteneen käsistä. Kurpitsat kasvavat takapihan kivikkoryhmässä, koska viime kesä opetti sen, ettei kasvilaatikko tässä kokoluokassa oikein riitä sille..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesäkurpitsat etualalla, herneet niiden takana. Biltemasta löytyi kätevä kasvuverkko niiden tueksi, ja allekirjoittaneen nikkarointiprojekti jäi kasvutukien osalta odottamaan tulevaa.

Etupihan kukkapenkki kukoistaa myös; suikeroalpi kukkii, kuunliljat selvisivät alkukesän etanahyökkäyksistä, lamoherukka nauttii olostaan niin paljon, että penkkiä on pitänyt harventaa ja taka-alan timanttituija ja tuiviot eivät viime talven vähälumisuutta hätkähtäneen. So far so good.

Suuri kurpitsa ja sen kaverit

Elin koko alkukevään jonkinlaista pihapessimismiä. Koko pihanlaitto-asia tuntui jotenkin mahdottomalta: liian kalliilta, vaikealta ja – no – pitkästä aikaa ihan tekemättömältä paikalta. Ahdisti.

Vapunseutu, josta Päikky kirjoittaa täällä, muutti kaiken. Nurmi saatiin kylvettyä ja sorat tasoiteltua. Nurmikon kasvaessa heräsi into: jospa sittenkin laitettais jotain kasvamaan. Jotain helppoa ja vähän vain – me kun ei olla ikinä oltu mitään viherpeukaloisia.

Vapun jälkeen saimme ystäviä Euroviisuvalvojais-vieraaksi. Ja mitä tuliaisia toivatkaan: mansikanrönsyjä, siemenperunoita, kurpitsan, kesäkurpitsan ja kurkun taimia. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Istutuslaatikoiden (tai laarien, isoin on kaks kertaa kaks metriä…) tekemiseen meni aikaa joku tunti, kun käytössä oli jiirisaha, hienonaulain ja julmettu läjä mitä erilaisimpia jämälautoja ja -paneelinpätkiä.

Tältä näyttää kasvimaalla nyt.

Kurpitsa kiemurtaa pian tien yli naapureiden pihaan (olen jo varoittanut : D). Kesäkurpitsat ovat jättimäisiä jo nyt. Pihvitomaatti notkuu. Chiliä tulee hulluna. Kurkkua piisannee pitkälle ensi vuoteen. Jopa vesimelonissa on jo pienet alkupallerot. Maissi on varsin komeassa mitassa ja kukkii.

Ainoat tuhoutuneet taimet ovat kaalit: en tajunnut harsottaa niitä ja sekä lehti- että parsakaalista ei ole enää jäljellä käytännössä mitään. Ensi vuonna ollaan niiden suhteen viisaampia. Ja varataan kurpitsoille isompi laatikko.

Tätä kasvoi, täältä se tuli:

peruna, maissi, kurpitsa, kesäkurpitsa, ruusupapu, osa kurkuista ihanan Lauran palstalta – KIITOS
tomaatti, chili, paprika, vesimeloni, loput kurkut ja lehtikaali (tuhoutunut) Plantagenista
pinaatti, mangoldi, porkkana, parsakaali (tuhoutunut), sipuli suorakylvönä maahan.

Ruoho on vihreää ja laatikoissa versoo

Meistä on kuoriutunut pihaihmisiä. En olisi ensinnäkään uskonut, miten rentouttavaa kastelukannun kanssa kuljeskelu paljain jaloin voi olla. Tai millaista tyydytystä tomaatin kukkien muuttuminen kypsymistä odottaviksi hedelmiksi voi (tomaattiallergikolle) tuoda. Tai miten paljon elämää helpottaa, kun kaksivuotias voi kuluttaa energiansa pihalla leikkien, juosten tai pienen kastelukannun kanssa heiluen, isompien leikkeihin mukaan tunkeutuen. Oma piha muuttaa ihmistä, parempaan päin.

Terassin kulmalla yrttiruukut kukoistavat ja ovat kovassa käytössä. Pienilehtinen basilika oli positiivinen yllätys, ruohosipuli klassikko. Suklaamintusta tulee aika hyviä mojitoja. Kukkaistutuksen muratti kukoistaa, tähtisilmä ei.

Alapihalle nikkaroitiin istutuslaatikoita ja istutettiin hedelmäpuita. Istutuslaatikot syntyivät kätevästi ylijäämä-puumateriaalista, ohjeet löytyivät yllättäen Pinterestistä, joka on osoittautunut ehtymättömäksi inspiraation lähteeksi myös puutarhan osalta.

Kesäloman ekan reissun aikana herne oli puhjennut kukkaan. Samasta laatikossa kasvaa salaattia ja on kerätty jo eka erä pinaattia ja rukolaa parempiin suihin.

Ja kurpitsa alkaa viedä kaiken tilan saman laatikon kurkuilta ja porkkanoilta.

Tomaatti rehottaa, mutta näyttäisi tuottavan satoa. Asiaa auttoi anoppi, joka muistutti, että varkaat kannattaa nyppiä pois oksanhaaroista > tähän ehkä kiteytyy aiempi puutarhatietämättömyys.

Pihalla on tässä vaiheessa pari omenapuuta ja yksi kirsikkapuu, toinen on tarkoitus istuttaa vielä syksyn päälle.

Hedelmäsato jää yhteen, mutta sitäkin isompaan omenaan. Saa nähdä kestääkö oksa painon ennen kuin omena on kypsä poimittavaksi.

Halkopinon vieressä on pari valkoherukkaa kasvamassa, satoa ei tänä vuonna vielä tule. A-talon pihan puolelle adoptoitiin työkaverilta mustaherukka ja karviainen ja jos ne selviävät marjavaiheessa tehdystä siirrosta, on luvassa vähän marjojakin.

Saatiin Lauralta heidän palstansa mansikoiden rönsyjä ja pykättiin niille pieni pyramidi, Pinterestin innoittamana sekin. Muutamia kypsiä on jo maisteltu, hyviä on 🙂 Taustalla HannaKristiinan kasviaarteita.

Tontilla lojuneestä kakkosseiskasta tuli jiirisahan, porakoneen, hiomapaperin ja terassimaalin käsittelyn jälkeen hiekkalaatikko.

Naapuruston lapset ovat myös inspiroituneet meidän pihakiveyksistä. Portaikkoon eli tehty toimintarata kirjoittamalla erilaisia liikkumisohjeita.

Luonnollisesti meidän lähiössä kuuluu myös olla betoniprinsessa.

Kukkapenkit istutettu

Etupihalle tehtiin vappuna kukkapenkit, mutta niiden sisältöjen pähkäily oli vähän haastavampaa. Onneksi työkaverilla on vahva osaaminen puutarha-asioista ja rutosti kärsivällisyyttä ja saatiin asiantuntija-apua kasvivalintoihin. Ihan helppoa valinta ei ollut, sillä penkit ovat katolta tippuvan lumen alla (lumiesteistä huolimatta) eli puut ja vahvasti puuvartiset kasvit eivät kestä. Allekirjoittaneella on tuoksu- ja ampiaisallergiat eli vahvasti tuoksuvat tai hyönteisiä houkuttavat kukat ovat pois laskuista. Lapsiperheen pihalle piikikkäät, myrkylliset tai myrkyllisiä marjoja tuottavat pensaat eivät mun kärsivällisyydellä ainakaan sovellu. Kukkapenkit on varjossa, mutta kuivassa maaperässä. Pari vaihtoehtoa kuulemma karsiutuu noilla pois..

Istutusvaihe, perennojen taimet paikoillaan.

Kukkapenkki pari viikkoa myöhemmin. Taustalla timattituija ja pari tuiviota. Huomionherättäjänä kuunliljat, niiden taustalla lamoherukkaa. Reunuksen vieressä takareunassa kevätkaihonkukkaa, keskellä suikeroalpi aureaa ja etualalla lumihiutale, jonka piti alunperin mennä piharuukkuun, mutta joka allekirjoittaneen huonomuistisuuden takia päätyi elpymään kukkapenkin reunaan ja kotiutui siihen niin hyvin, etten raski siirtää sitä enää.

Sama toisesta suunnasta katsottuna. Tämä näkymä freesautui myös pari päivää sitten, kun sain nuo smyygit maalattua vihdoin.

Granitista löytyi etukuistille aikas täydellinen virkattu riipputuoli. Aiemmin etukuistilla oli lainassa kaverin terassiryhmä, mutta sille ei oikein ollut käyttöä. Nyt tuonne tulee useammin vetäydyttyä lukemaan rauhassa varjoon. Tarkoitus on hankkia tuohon toinen samanlainen tuoli rinnalle ja siirtää tätä nykyistä kauemmaksi ikkunasta. Sijoittelu ei salli naapurin lasten keinua vauhdilla ja on helpompaa fiksata asennuksia kuin kieltää normaalia leikkimistä.

Viimeisenä kasvina vielä pihan kivimuurin viereen koemielessä istutetut pensashanhikit > saa nähdä kestävätkö nämä paahteen ja lähiympäristön mullattomuuden (tuolla koristekivien alla on kyllä ihan hyvä kuopallinen multaa) vai pitääkö suorittaa eka kasvinsiirto. Kivimuurille istutetiin myös imukärhävilliviinejä, ne näyttäisivät paikasta tykkäävän.

Posted using Tinydesk blog app (Ei muuten toimi ihan hirveen hyvin, toim. huom)

Terassin pöytä laudasta

Terassi tehtiin viime syksynä. Eilisiltaan asti sen kalustuksena on palvellut sekalainen kasa rojua sekä väliaikaiskodin partsille Jyskistä kolmellakympillä ostettu pikku kahden hengen kalusto. Isompi, ns. monen-ruokailtava pöytä on ollut hankintalistalla jo pitkään, mutta valmiiden tarjokkaiden hinta ja ulkomuoto kävivät pikku hiljaa ärsyttämään ja ostoksen teko sitä myöten venyi ja vanui.

Pikku hiljaa syntyi ajatus ikealaisista pukkijaloista – nuo Vika Artur/Finvard -jalat ovat puhutelleet jo pitkään – mutta niiden päälle piti keksiä jotain. Isyyspakkauksen Tommi askaroi kesäpaikkaansa viime kesänä massiivisen lankkupöydän, minkä idea ja toteutus viehättivät kovasti. Vähän piti kuitenkin entrata, sillä meillä yksi ehdoton vaatimus oli helppo siirrettävyys: suunnitelmissa on tarvittaessa siirtää pöytä myös kekkereitä varten sisätiloihin. Talvisäilytyskin helpottuu, kun jalat ja kansi ovat erilliset, ajattelin.

Lautakansi oli suorastaan vaivaton tehdä, sillä paikallisesta Puukeskuksesta irtosi sekä höylättyä että hiottua kuusista laudelautaa muutaman ersan juoksumetrihinnalla. Puu oli vieläpä valmiiksi mitassa 240 cm, eli säästyimme jiirin laulattamiselta lähes kokonaan. Alun perin olin ajatellut käyttää ns. kaiken maailman jämälaudoista, mutta niitä meni istutuslaatikoihin ja kaikenlaiseen sellaiseen tässä aika paljon. Mulle olisi riittänyt kepeämpikin sahatavara, mutta tulihan tuosta nyt hyvinkin tukeva. Ja kyllä, painava…

Työmaana toimi terde, jonka päällystin tyttären rinsessa-fleecehuovalla jottei ikealaiset kasauskamat kamat vieri lautojen väliin.

Pukkijalkapaketista paljastui kasa puuta. Tässä vaiheessa jännitti.

Shiippamiesh otti breikin etupihan maalaushelvetistä (kerromme tästäkin pian lisää!) ja sahasi tukipuut lautojen alle. For the record kerrottakoon, että en itsekään enää pelkää sahaa, vaan sen käsittely sujuu jo ihan mallikkaasti. Kuten porakoneen. Ja hienonaulaimen. Kyl tää tästä!

Valmis jalka ja kansi tässä vielä kasaan-ruuvaamatta. Pöydän kannen teko kävi siis yksinkertaisesti niin, että laudat ladottiin vierekkäin vajaan metrin levyiseksi setiksi – pituus on tosiaan sen 240 cm eli maksimi ruokailijoiden määrä lie kymmenen – vaakaan asetettiin neljä tukipuuta jotka ruuvattiin kannen alapuolelta kiinni. Tässä piti vähän varoa, koska puu oli niin pehmeää että väkivahva super-Makitamme olisi kuulemma helposti nykäissyt ruuvin vaikka puusta läpi. Höpön pöpön, ihan nätisti se meni.

Pintakäsittelyä vaille valmista tavaraa. Tuohon tulee päälle se sama valkoinen peittävä Vinha, jolla ollaan maalattu talon valkoiset osaset.

Näin. Tarvitsemme tosin uudet tuolit, eikö totta? Vanha parvekeryhmä saakin muuttaa etukuistille, heti kun sen pinnasta on huoltoöljy kuivunut.

Vuosipäivä

Kas. Muutostamme A-taloon on vilahtanut yli vuosi. En oo oikein jaksanut kirjoitella, mutta täällä ollaan kukkuu jo vain, edelleen olemassa ja tosiaan nyt jo pitemmän aikaa asuneina.

Ensimmäisenä vastaukset niihin tärkeimpiin kysymyksiin:

Kyllä, olemme muuttaneet sisään. Vuosi sitten. Vähän yli vuosi sitten.

Ei, emme eronneet. Perhe on kasassa ja boogie hyvä.

Kyllä, listat ovat paikoillaan. (Paitsi yks pätkä eteisestä joka aina unohtuu ja sit ison vessan listat myös on jääneet oho joo.)

Ei, kodinhoitohuoneen vessassa ei edelleenkään ole seinää.

Kyllä, viihdymme erinomaisesti ja koti on ihana.

***

Muuttopäivä oli lievästi sanottuna kaoottinen. Pianonsiirto unohtui varata, sähkötyöt jäivät muuttopäivänä kesken (ai miten niin hommat jätettiin viime tinkaan? Älkääs nyt.) kun sähkärin piti lähteä vaimonsa kaveriksi synnytykseen eikä vesihommatkaan olleet ihan siinä kunnossa kun piti, sillä elimme koko ensimmäisen viikonlopun, perjantaista maanantaihin asti ilman lämmintä vettä. Kesämökkisimulaattoriksi tätä silloin kutsuimme. Ei naurattanut silloin, nyt jo huvittaa.

Tuolloin, sen kaiken keskeneräisyyden keskellä arvioin, että saatan ehkä pystyä nauramaan tälle kaikelle noin kymmenen vuoden kuluttua. Näköjään vuosikin riitti henkisten haavojen arpeutumiseen sen verran, että nyt jo sekä puistattaa että naurattaa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että nämä nimenomaiset ajat tasan vuosi sitten olivat ehkä ainakin allekirjoittaneelle tähänastisen elämäni stressaavimmat.

Mutta selvisimme, jippii!

Pääsiäisenä saatiin tauluhyllyt seinään kepeän öö 9 kuukauden asumisen jälkeen. Saunan valaistus on vieläkin vaiheessa ja kodinhoitohuone yks saakutan kaaos. Että kaikessa rauhassa tässä ollaan touhuttu mutta hiljaa kun tekee niin kai hyvä tulee. Snadi kuvakavalkadi tämänhetkisestä statuksesta tässä.

En olis ikään aatellut että vessasta vois tulla näin rakas. Tästä tuli. Tämä siis se, missä on sekä seinät että ovi. Vessa mainittakoon ekana siksikin, että se oli eka about-edes-vähän-sinnepäin-valmis huonekokonaisuus, mihin olin kutakuinkin tyytyväinen.

Saman wcn seinä tuotti pitkään pään-rapsuttelua, mutta tapetin asemesta latasin sen lopulta notkumaan kaikkea sekalaista: lehtileikkeitä, kortteja, reissuilta mukaan tarttuneita flyereita ja muuta höntsää. Kokoelma täydentyy sitä mukaa, kun kiinnostavaa tavaraa tulee vastaan ja tarttuu mukaan 😀 .

Keittiötä tässä. Välitila-lasista heijastuu salamaa, mutta saa siitä kai kuvan siitä miten tapetti ja supermiehekkäät vetimet toimii. Kuva on pääsiäiseltä, ulkona oli vielä lunta.

Kauhee vastavalo-otos olkkarista. Pampulamatot oli löytö ja hyvin ovat vaaleudestaan huolimatta selvinneet lapsiperheen arjesta jo viime syksystä lähtien. Antennihommat sössittiin, kiitos Elisan, joten olohuonetta kaunistaa edelleen tuo pikkuantenni piuhoineen… samoin tv-kaluste on vielä liian irti seinästä, pitäis joskus sekin jaksaa siirtää oikealle paikalleen. Että on tässä vielä kaikkee säädeltävää.

***

Pihalla on puuhattu kevään ja kesän myötä myös, (enemmän kuin sisätiloissa!) mutta se ansaitseekin ihan oman postauksensa. Sneak peekinä kerrottakoon, että mangoldit ja pinaatit pötköttelevät jo soseena pakkasessa ja tulemme hukkumaan kurpitsoihin kunhan nyt tuolta valmistuvat. Tänään illalla pihalla hillui omien lasten lisäksi kuusi naapuruston kaveria hihkumassa, hyppimässä kivillä ja pelaamassa fudista. Näyttää siltä, että saimme juuri sen modernin melukylän, mikä vielä puolisentoista vuotta sitten tuntui kaukaiselta haaveelta vain.

Tämä on hyvä. Ja tästä tulee vielä ajan mittaan aina vain parempi.

4 päivää toimintaa, 4 viikkoa sitten

Vapun puuhien raportointi laahaa jäljessä, koska täällä on oikeasti tuijotettu ja odotettu, että ruoho kasvaa.

Facebookin statuspäivitys vapulta tiivistää aika hyvin piharempan fiilikset. Pihasta voi nyt oikeasti käyttää termiä piha. Kokonaisuus ei syntynyt ilman vastoinkäymisiä, mutta valmistui allekirjoittaneen näkökulmasta uskomattomalla vauhdilla, siitä nöyrä kiitos niille, kenelle se kuuluu.

”4 päivää voi muuttaa paljon. Isä ja setä kävi pistämässä pihan uuteen uskoon, pikkuveli, appiukko ja mies avusti. Nurmikon siemenet kylvetty, saumahiekka odottaa ekaa vesisadetta. Tunne on yhdistelmä ylitsevuotavaa kiitollisuutta ja kunnioitusta sille, miten paljon hyvät ihmiset saavat aikaan ja ovat valmiita näkemään vaivaa meidän eteen.”

Miten tähän päästiin?

Päivä 1: Kaivinkone purkaa naapurin kivikasan ja muotoilee sen tontin reunaan kivimuuriksi; kivet ovat yksinkertaisesti liian isoja siirrettäväksi. Sadevesikaivo kaivetaan paikoilleen, samalla kiroillaan ehkä vähän KVV-kuvan suuntaa-antavuutta. Pienemmät kivet siirretään A-talon eteen odottamaan kasaamista kivimuuriksi.

B-talolla alkavat pihatyöt; tosin ensin seiniin lisätään niistä uupuvat styroksit. Alustavat pihasuunnitelmat käydään läpi ja täydennetään ammattilaisen silmin. Hommat etenevät talosta poispäin, siksi ensimmäisenä vuorossa ovat kapillaarien pohjien teko ja kaatojen fiksaus. Kapillaareihin valitut seulakivet eristetetään muusta pihasta kyllästetyillä kakkosnelosilla kuin omiin karsinoihinsa.

Etu- ja sivupihan laatoitusta varten kaavitaan maanpinnat pois, jotta saadaan finfoamit paikoilleen estämään roudan vaikutus kiviin. Päälle kivituhkaa ja täryytin käyntiin. Tiivis pohja odottaa enää kiviä, jotka eivät ole saapuneet sovitussa ajassa tontille.

Päivä 2: Kaivinkoneen pääsee toisen urakan peruunnuttua kasaamaan A-talon muurin – ison koneen taidokasta tanssia on ilo katsella, samoin lopputuloksena syntyvää kivimuuria. Iltapäivällä kaivinkone täyttää C-tontin kunnalliskaivannon odottamaan tulevaisuuden mahdollista rakennushanketta. Samalla sivupihalle levitetään A-talon tutun piharemontista viime syksynä talteen napattu kasvualusta; kohtuullisen savipitoinen multa. Tavara on niin itseään, että juuttuu sitä käsitteleviin työkoneisiin kiinni kuin liima, upottaa ja tahmaa. Toisaalta se kuivaa kevättuulessa kohtuullisen nopeasti, mutta liika kuivamisaika taas tarkoittaa kovettuneita paukkuja; aika haastavaa tavaraa käytettäväksi.

B-talon pihan reunalta kaadettiin aamulla pystyynkuollut puu; rakennusvaiheen maansiirrot olivat tehneet juurille tehtävänsä siinä määrin, että kaarnat kuoriutuivat omia aikojaan pois.

Kivetysten osalta etukuistilta sivukuistilta johtava osuus ja polkupyörien säilytyspaikka on pohjustettu ja kivien latominen päätee alkamaan. Siisti Piha on toimittanut tilattua laattaa ainoastaan kaksi lavaa tilattujen kolmen sijaan eli tavaran loppuminen viivästyttää projektin valmistumista. Tulee soiteltua pääkaupunkiseudun rautakaupat läpi, mutta kiveä ei ole saatavilla.

Päivä 3: Pakettiauto lähtee Ruduksen Tampereen tehtaalle hakemaan puuttuvan kivilavan. Tämä on se viikonloppu, kun töitä tehdään ja koneet ovat tontilla eli materiaalit on pakko saada käyttöön. Siisti piha selvittää jälkikäteen toimitusongelmat erittäin asiallisesti.

Multa saapuu tontille, 35 m3 alkuun kummallekin pihalle, sovitaan maaurakoitsijan kanssa, että täydennyksiä saadaan tarvittaessa. B-tontin korot katsotaan kuntoon ja mullat paikoilleen. Kukkapenkit täytetään. Vastoinkäyminen iskee JCB:hen, kun pikkukaivurin takarenkaan kaikki kiinnityspultit katkeavat samalla kertaa; vika pysäyttää maatöiden eteneminen.

Kivityöt jatkuvat takapihalla. Tontilla on seissyt 50×50 kierrätys-betonilaattoja, jotka on purettu toiselta työmaalta rakennuttajan toimesta ja luovutettu naapuruston vapaaseen käyttöön. Ammattilaisen käytössä perusmateriaalikin muuttuu äärimmäisen käteviksi portaiksi. Kellari saa edustalleen kivetyksen, viimeiset maanpinnan muodot hiotaan kuntoon. Iltapäivällä puuttuva kivikuorma ladotaan paikoilleen.

Päivä 4: Aikainen mato ruohonsiemenet ostaa eli aamulla Bauhausiin ostamaan nurmikonsiemeniä, apulantaa, saumaushiekkaa ja ruuveja. Varastolta haetaan hitsipilli kaivurin korjausta silmälläpitäen. Samaan aikaan tontilla valetaan sivuseinustalle muuria autopaikan päätyyn.

Setä hoitaa nurmikon haraamisen, lannoittamisen ja kylvää ruohon. Aviomies ja allekirjoittanut pääsevät harjojen varten, saumaushiekka on harjattava 45 asteen kulmassa kivetysten väleihin. Kivien heiluminen lakkaa, käytävä jäntevöityy. Harjaaminen on äärimmäisen rauhoittavaa puuhaa.

Lounaan jälkeen on aika käydä JCB.n kimppuun; hitsaamalla pienemmät ruuvit kiinni katkenneisiin, uudet ehjät pultit tilalle. Kiroilua, yrityksiä, mutta pitkäjänteisyys maksaa itsensä takaisin. Kaivuri toimii, mullat saadaan levitettyä myös A-talon puolelle. Savinen täyttömaakin on kuivunut sen verran, että kestää ajamisen, mutta pihan kylväminen jää odottamaan sitä, että se saadaan tasoitettua kunnolla. Loppu kivituhka levitetään B-talon eteen ja täryytetään paraatikuntoon. Pihasta on tullut tasainen kenttä, johon vihreä saa alkaa versoa.

Urakan päälle on aika istahtaa hetkeksi terassille ja todeta, että piha siitä tuli, hieno piha.

4 viikkoa myöhemmin.

Piha näyttää tältä, photocredit HannaKristiinan, näkymä ylänaapurin pihalta. Nurmikko vihertää vahvasti ja paranee päivä päivältä. Puutarhaprojekti on edennyt istutuslaatikoilla, niistä lisää myöhemmin.