Muuttolaatikkotetris

Helmikuu. Maassa jäätä, hyhmää, loskaa ja sohjoa. Koti myyty, tonttikaupat tehty. Muutettu.

Pari valittua sanaa muutosta: se-ei-ole-mukavaa-puuhaa. Etenkinkään nyt, kun muutimme 100-neliöisestä, kahdella varastolla varustellusta asunnosta 70-neliöiseen kapeilla kaapistoilla varustettuun kotiin. Asunto on kyllä ihan OK (harmaine muovimattoineen), mutta meillä on siihen liikaa tavaraa. Tuntuu, että kaikki kalusteet ovat eri paria, eivät sovi asuntoon eivätkä toisiinsa ja kaiken roinanpaljouden keskellä on vaikea hengittää. Yllätys-bonuksena asunto oli edellisen asukkaan jäljiltä kertakaikkisen siivoton, häkkivarasto täynnä tavaraa ja saunan viemärit tukossa.Pyykkejä ei mahdu kuivattamaan oikein missään ja kämpässä seilaa epämääräisiä roina- ja muuttolaatikkokasoja vielä viikko itse muuton jälkeenkin.

(Kännykässä olisi liikuttavia kuvia muuttolaatikoihin piiloutuneista lapsosista, mutta kas, piuhat ovat JOSSAIN laatikossa. Jäävät nyt siis laittamatta.)

Vaan onpa tässä ollut hyvääkin. Lapset ovat suhtautuneet koko muuttohommaan kuin suureen seikkailuun, väliaikaiskodin kerrostalous on ollut ilmeisesti siisteintä aikoihin, muuttolaatikoista puhumattakaan. Uusi lähikauppamme on Lidl, josta saa Oikeaa Raejuustoa, eli sitä pienirakeista cottage cheesea. Huonosti pesseestä astianpesukoneesta ei voi eikä tarvitse valittaa, kun asunnossa ei ole tiskikonetta. Koska lasten seura- ja palapelit eivät mahdu kaappeihin, ovat ne esillä ja lapset haluavat pelata koko ajan. Ja mikä onkaan mukavampaa, kun ottaa Kimblessä köniinsä 3- ja 4-vuotiailta. Kasvattaa nimittäin luonnetta.

Muuttolaatikkosuman purkamisen lisäksi olen käyttänyt ilta-ajat lukemiseen. Samojen asioiden kanssa painiville suositan lämmöllä ainakin Kari Ojalan kirjaa Parempi pientalo sekä nopealukuiseen päiväkirjamuotoon kirjoitettua Mistä on omat talot tehty -opusta. Myös Rakennustiedon Pientalorakennuttajan opas oli avartava pikkupaketti hankesuunnittelun ja ammattilaisverkoston hyödyntämisessä.

Seuraavaksi tapaamme valitun elementtitoimittajan kaverin tontillamme, sillä omalla tontilla ja laitamme pyörät viimeinkin pyörimään lupaprosessin kanssa. Siitä – ja luonnollisesti itse työn alle tulevista taloista – varmasti seuraavissa postauksissa luvassa lisää.