Uutta kohti

Vuosi 2010 lähestyy loppuaan, joten lie aika ensimmäisen postauksen minultakin. Päikky on pohtinut ansioituneesti jo käytännön asioita, mutta nyt saan ilokseni lisätä oman lusikkani soppaan.

Yhteisestä vitsistä lähtenyt ajatus omasta talosta on kuljettanut perhettämme läpi vuoden ja nyt uuden alun kynnyksellä kaikki tuntuu hengästyttävän uudelta ja mukavalla tavalla pelottavalta. Saimme jouluaaton aattona viimeinkin oman kotimme myydyksi (tarkkaan ottaen kaupat tehdään vasta ensi viikolla, tammikuun alussa) ja pääsemme hommiin – selvittämään lupaviidakkoa, iskemään käpälämme omaan maahan ja tekemään haaveistamme totta.

Oman kodin myynti oli tuskainen ja aikaaviepä (puoli vuotta – itse olimme ajatelleet tämän menevän hetkessä!) prosessi ja nyt edessä on kolmivuotisen asumisen ja neljän hengen perheeksi kasvamisen paketointi laatikoihin ja nyssäköihin ja muutto väliaikaiseen vuokrakotiin. Oman asuntomme on oltava vapaa 1.2. 2011 ja aikaa siihen tuntuu olevan kovin vähän. Lisäkierrettä väliaikaisen asumuksen valintaan tuo 2- ja 4-vuotiaiden lastemme päiväkoti kaikkine kavereineen, josta emme halua pieniä vielä kiskaista irti.

Yhtä kaikki tunnelma on odottava ja sopivaisen stressaava siihen, että asiat etenevät rivakasti. Suurempi puolisko on perannut levy- ja dvd-hyllyjen sisältöä myyntiin, lasten vauvakamat ja pienet vaatteet odottavat kyöräämistään kirpparille. Muutama passeli väliaikaiskotimahdollisuus odottaa tsekaamistaan ja toivomme kovasti, että pääsemme siirtämään tavaroita jo tammikuun aikana, jotta nykyisen kotimme uudet omistajat pääsisivät tekemään tästä itsensä näköistä mahdollisimman jouhevasti.

Tästä se kaikki siis oikeastaan alkaa. Asuntokaupoista, kiinteistökaupoista, lupaprosessin aloittamisesta. Oma mieli keulii jo materiaalivalinnoissa ja sisustussuunnittelun aloittamisessa, mutta samalla aikaa palan halusta oppia alkeet maanrakennuksesta ja perustuksista, puutalon rakenteista ja siitä, miten käytännön tarpeet, hurjat pilvilinnat ja karu budjetäärinen todellisuus saadaan kohtaamaan. Onneksi apuna on alansa ammattilaisia ja yhteisellä matkalla oma perhe ja ihanat ystävät.

Uutta kohti, tuulta päin. Tervetuloa mukaan minunkin puolestani.

 

 

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Käytännön asiat, Taustaa, Tilanne, Yleinen rakennusangsti Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s