Pihakivien valintaa ja multamietteitä

Aika kuluu nopeammin kuin sitä ehtii käyttää, mutta pihasuunnittelu on edennyt iltojen onneksi valoisina tunteina. Pitkänmatkan pihatalkoolaisten aikataulu edellyttää nopeita peliliikkeitä, toisaalta monta asiaa pitäisi saada loksahtamaan kohdalleen samalle viikolle. Siinä sivussa pitäisi tehdä vähän töitäkin. Pihastressi aaltoilee hetkittäin aika korkeana.

Kaivot ja kaadot kuntoon

Homma alkaa purkautua rakennusvaiheessa asentamatta jääneistä sadevesikaivoista päin; ne on saatava kaivettua paikoilleen ja putket vedettävä kokoomakaivoon. Tämän jälkeen talojen väliin jäävän pihan kaadot saadaan muotoiltua siten, että vesi kulkee niin kuin kuuluukin. Kaivinkonetta järjestellään kiivaasti paikoilleen alkuviikkoon. Samalla kertaa puretaan toivottavasti myös  sitä kuuluisaa kivikasaa, joka on muhinut A-talon edustalla perustan rakentamisvaiheesta alkaen. Jännitystä aiheuttaa vain se, miten isoimmat kivet saadaan liikahtamaan ja minkä verran 0-32:sta pitää vielä tontille ottaa, että saadaan kunnalliskuopat täytettyä ja kaadot kuntoon.

Multaa päälle

Mullan osalta tuli kysyttyä tarjouksia useammastakin paikasta ja kummasteltua oikeasti, miten monenlaisena versiona niinkin yksinkertaista ainetta saa.

• On HSYn kautta saatavaa Metsäpirtin multaa, jossa on seassa biolietettä, naapurin kaunistelemattomampaa kielenkäyttöä lainatakseni, ihmispaskaa. 
• On puhdistettua, lannoitettua ja kalkittua kierrätysmultaa, jota kerätään eri työmailta ja parannetaan Ecorakin toimesta
• Ämmänsuon multa-asemalta saa Torpanpihan multaa, joka on niin ihaan puhdistettua, kalkittua ja lannoitettua
• Tuttujen kautta suositeltiin myös pienyrittäjän hevosenlannalla terästettyä multaa, joka on ravinnerikkautensa puolesta toiminut todella hyvin.

Pitkän kevään ansiosta tässä on saanut myös kysellä, onko multa jo sulaa kaikilla toimittajilla. Ja sitten pitäisi tehdä enää päätös hinnan ja mullan sisällön suhteen.

Kivien osalta mennään intuitiolla

Pihakivetyksissä pääfunktio on siinä, että saadaan kummankin oven edusta toimivaksi ja järkevä polku alakerran kellarille. Pyritään siis välttymään sisään kantautuvalta hiekalta ja nurmelta edes vähän ja estämään nurmikon kuluminen toistuvilla kulkureiteillä.

Kivien valinnan osalta pihahommia ammatikseen tekevän sedän vastaukset ovat olleet kullanarvoisia; kivetyksen tarvittavan paksuuden ja portaikkokäytön on voinut sparrata ennakkoon. Suositus siitä, että ottaa ehkä astetta tummemman kiven kuin ajattelee tarvitsevansa tuntuu myös järkevältä, koska allekirjoittaneen taloudenpidolla kivetykset ovat pölyttömiä ainoastaan sateen jälkeen =)

Kiviä tulee kahta laatua; sokkelin vierustalle tarvitaan 50 cm kapillaarikatko ennen kuin nurmikko alkaa, jotta vesi saa rauhassa imeytyä. Sen osalta päädyin seulanpääkivien käyttöön, koska muistan kotipihalta irtonaisen reunuskivikon päätyneen aika tehokkaasti ruohonleikkuriin.

Käytävien osalta ihastuin kivisarjojen epäsymmetriseen ladontaan. Tummanharmaa väri on siinnellyt mielessä jo pidempään, koska talo itsessään on niin neutraali, jolloin tulisi vähän kontrastia taas sen ja nurmikon vihreyden välille. Nyt tilauksessa on Ruduksen Torino-kiveä sitten.

Kivet päädyttiin aikataulun takia ottamaan Siisti Piha Oy:n kautta, koska toimitukset saa pikaisesti paikalle. Hintaeroa Ruduksen omaan tarjoukseen oli kolmisenkymppiä eli ei merkittävää eroa siis.

Portaiden osalta on tarkoitus käyttää pihallemme toiselta rakennuttajan kautta päätyneitä kierrätettyjä betonisia laattoja. Portaista tulee aika loivat (tai oikeastaan askelmista pitkät), koska pudotusta ei ole kovin paljon, mutta noilla varmistetaan kuitenkin turvallisempi kävely kellarille myös nurmikon ollessa märkä ja liukas.

Tämä kokonaisuus on ainakin suunnitelmissa. Nurmikko saa kasvaa siemenistä, mihinkään siirtonurmikoiden käyttöön budjetti ei tässä vaiheessa projektia riitä. Kivituhkaa varataan laatoitusten tasoittamiseen, tärytin tulee talkoilaisten mukana. Suojakangasta ja työkäsineitä pitää noutaa Bauhausista vielä. Toivotaan lämmintä vappuviikkoa, oikeinarvioituja tilausmääriä ja aikataulun onnistumista ja yritetään iloita siitä, että kun tämä vaihe on ohi, tontille ei ehkä koskaan enää tarvitse tilata irtomaata tai kaivinkonetta.

Kuume nousee. Pihakuume.

Samaa tahtia, kun hanki painuu auringon paistaessa, tulee mieleen yhtä aikaa sekä ideoita, että kylmää realismia piha-asioihin liittyen.

Ensiksikin pakko todeta, että pihan tekeminen maksaa. Toiseksi siinä on aika paljon liikkuvia osia hoidettavaksi juuri ja juuri rakennuksen jälkeisestä krapulasta toipuneille voimille. Toivottomaksi osoittautuneen pääsuunnittelijan jäljiltä uupuu vieläkin pintavesikuva, joka pitäisi olla hyväksytettynä, jotta saadaan maarakennusvaiheessa tien alta unohtuneet sadevesikaivot ihan ekana paikoilleen.

Pihakuumeesta tulee nopeasti pihastressi.

Lumen alla piha on näyttänyt ihan yhtä sympaattiselta kuin naapureiden pihat. Lumen alta paljastuu sepeli (johon 2-vuotias todennäköisesti kaatuu kerran päivässä) ja naapurin puolella odottaa märkä savikenttä (jossa lapset voivat viimeistellä päiväkodissa rappautuneen välikausilookkinsa aidoilla mutakerrokselle ennen kodinhoitohuoneen valloitusta). Eli tarkemmin ajatellen, ehkä se piha pitäisi laittaa kuntoon.

Tee-se-itse pihasuunnitelma on about tässä vaiheessa;
– Etsi viime kesältä kohtuullisen oikealta näyttävä kuva tontista.
– Päivitä siihen kaupunkimittaustoimiston tarkistamat rakennusten sijainnit ja tarkista pari vuotta sitten tehdystä hallinnanjakosopimuksesta, missä se naapureiden raja nyt oikeasti menee
– Mieti mitä on pakko saada ja mikä on omaa unelmointia. Vinkki; mullasta on hyvä aloittaa
– Hahmota autopaikat
– Hahmottelee polku kellarinnovelle ja totea että se kannattaisi laatoittaa, ettei nurmi kulu puhki tai muutu sadesäällä liukumäeksi
– Selaa kivikuvastoja
– Kiroile pihalehtien unelmakuvia. Lue niitä silti vähän salaa itseltäsi
– Totea että laatoitettavan pihan osuus nurmialaan verrattuna taitaa olla aika pieni budjetissa pysymiseksi
– Tee välisurffauksena ”multa Espoo” ja päädy pohtimaan haiseekohan biomulta niin pahalta kuin nettikeskusteluissa pelotellaan
– Muuta mieltäsi autopaikkojen suhteen
– Totea että koneella piirtäminen ei kuvasta työn luonnetta ja kaiva esiin lapsen puuvärit
– Tarkista kapillaarialueen leveys raksamuistiosta
– Totea että olet piirtänyt mittasuhteellisesti 2 metriä leveät käytävät. Kumita ja väritä. Toista kunnes realismi löytyy
– Surffaa kapillaarivaihtoehtoja. Totea pitäväsi seulanpääkivistä. Unohda termi vaikeuttaaksesi tulevaa surffailua
– Haasta mies mittanauhan kanssa pihalle mittaamaan pinta-alat ja kivimenekit. Pohdi missäkähän kohtaa metrisen lumikinoksen alla metsän reuna tarkalleen on
– Laita pari paljonkohan maksaisi -tyyppistä tarjouspyyntöä maailmalle
– Haasta naapuri niiden pihan mittaushommiin mahdollisten yhteystilausten osalta.
– Totea ettet muista miten kolmion pinta-ala lasketaan. Lunttaa Googlesta.

Lopputulema; tartuta pihakuu… eikun pihastressi myös naapuriin.

Kiroile lumen sulamisnopeutta. Nyökyttele ymmärrykselle siitä, miksi ihmiset käyttävät pihasuunnittelijoita. Virnistele sille tosiasialle, että kaverin tekemän suunnitelman ansioista tiedät mitä kasveja pihalla joskus kasvaa, mutta se edeltävän mutakerroksen ja lopullisen laattasijoittelun vaativan pikku pikku puristuksen, työtä ja rahaa.

Kyllä kevät on kivaa aikaa, eikö.

Ps. Kyllä meillä talvenkin aikana on tapahtunut, sisustuskuvapostauksia on ehkäpä luvassa heti seuraavan siivouspäivän jälkeen

Pps. Pihakuume on kuin influenssa, jonka jälkitautina tulee talonmaalauskuume. Ja ois tuossa nuo rännitkin..

Yksityiskohtia ja sähkövirtaa

Sisustus syntyy yksityiskohdista, muutamia ajatelluista on ollut jopa aikaa toteuttaakin. Myös lämmitysrintamalla menee vahvemmin, mikä vapauttaa energiaa positiiviseen touhuamiseen. Energiaosastolle on myös saatu uusi lemmikki, sähkönkulutusmittari, jolla pyritään saamaan parempi käsitys oman talon toiminnasta ja tulevaisuudessa optimoimaan asioita.

Lamput ruokapöydän yllä

Teolliset valaisimet vai hyväntuulisia palloja. Omaperäistä vai linjakasta? Ruokapöydän päälle tulevat valaisimet ovat hyvin näkyvässä roolissa olohuone-keittiötä ja niiden osalta tuli pähkäiltyä moniakin vaihtoehtoja eri tyyleissä

Harkintalistalla oli pitkään Frandsenin värikkäät pallot, Perobasta löytyvät kolhiintuneet teollisuusvalaisimet tai Askosta löytyvä mattamustaa ja kultaa yhdistävä Bold. Trendyliving.dk-sivustolla tuli kuolattua design-valaisimia melkein väsymykseen saakka. Yhtenä turhautuneena lauantaina kiertelin huonekaluliikkeitä ja päädyin Viisarin Kodin tyyliin hihittelemään antiikki-kristallikruunuille, mutta sainkin niellä nauruni ja ostaa lamput.  Pallotyyliä ja isot kuvut, ja jos valaisinkollaasia haluaa jatkaa tulevaisuudessa niin tuohon on aika helppo yhdistää omantyylisiä valaisimia.

Yksi tulevaisuuden valaisinhankinnoista voisi olla Muuton Mhy:

Lampun asentaminen vaati vähän enemmän vaivaa, koska katon korkeus on ruokapöydän päälle 355 cm; Bauhaus myy onneksi Nordluxin lamppuosallisia johtoja, jonka sai suoraan vaihdettua noihin meidän valaisimiin paikoilleen. Aikas kätevää.

Washi eli vierailulla Teippitarhassa

Suhtauduin pitkään varauksella uusimpaan sisustusinnostukseen, washiteippeihin. Toisaalta tiedän myös oman impulssiivisuuteni eli pienet nopeasti vaihdettavat väripisteet ovat itse asiassa oikeinkin sopiva tuunaustapa. Eteiseen asennettu sähkökaappi on pitkään jo huudellut jotain sisältöä itseensä – naapurit tajusivat pyytää tämän kaunokaisen tekniseen tilaan. Siispä sisustusintoa on tullut poikettua Teippitarhassa ja sisustusliikkeessä.

Tämänhetkinen versio pitää sisällään mustaa pitsiteippiä, pari liitutaulutarraa ja magneettisia polaroid-kehyksiä, joihin voi vaihtaa haluamiaan kuvia. Pitää vähän aikaa makustella, mitä väriä tuo kaipasi vastapainokseen. Tai kaipaako.

Designattuja sähköpistokkeita on enemmänkin myynnissä nykyään, mutta toisaalta persoonallisia saa tehtyä myös itse:

Pinkkiä pitsiä lastenhuoneeseen ja eteisen piristykseksi.

WC:n painikkeissa on laattoihin sointuva harmaa lumikidekuvio.

Sama sähköpistokkeissa

Intiaani kiipeävä rapu

Lastenhuoneeseen valmistui myös leikki- ja sisustuselementiksi tiipii. Ikean tuplaleveästä lakanasta ja viidestä harjanvarresta tuli näillä Kotivinkin ohjeilla tiipii. Lakanaa käyttämällä tosin säästyy vuorikankaan käytöllä ja saa saman kuosin sisäpuolellekin. Vielä kun saadaan lastenhuone joskus tapetoitua, tämäkin pääsee kunniaansa värien osalta.  Miksi muuten lankojen päätteleminen jää aina tekemättä?

Sähköä kuluu, mutta paljonko?

Kodin kiinnostavin hankinta on kuitenkin sähkönkulutusmittari, jonka lämmityssotkuista sisuuntuneena tilasimme Fortumilta jaetuksi syntymäpäivälahjaksi. Fiksummat investoivat jo rakennusvaiheessa kodinohjausjärjestelmään, joka analysoi nämä asiat asukkaan puolesta. Me emme. Mutta nyt sähkökaapissa on lähetin ja keittiön tason kulmalla kohtuullisen addiktiivinen kulutusnäyttö, joka paljastaa aika raa’asti eri kodin elementtien sähkönmenekin. Sähkökin kun kuluu taas, kun Fortum kävi vaihtamassa toimivan sähkökaapin lähetinvikaisen tilalle – ei asentajan mukaan olla ainoita, jotka on viime aikoina saaneet espanjalaisen maanantaikappaleen.

Näyttö antaa kuitenkin ihan uuden näkökulman pilpin toimintaan ja ohjelmien valintaan. Testattiin hetki talviasetuksia, mies haki näkökulmaa lampopumppu.infon keskusteluista ja palattiin takaisin syyskäyrille vielä ainakin hetkeksi. Sähkömenekit vaihtelevat tällä hetkellä 30 – 50 kilowatin välillä eli ihan kustannuksellisia merkityksiäkin sähköä optimoimalla saa – isoimmillaan kun luku on käynyt 70 kilowatissakin. Se kannattaako tätä tuijottaa koko aikaa vai meneekö laite jossain vaiheessa kaappiin jäähylle, jää nähtäväksi, mutta ainakin valot tulee sammutettua aina huoneesta poistuessa.

Näyttö päivystää

Mielenkiintoista on nähdä, mitä sähkönkulutukselle tapahtuu, kun vihdoin saataisiin polttaa takkaa. Nyt siellä palavat vain kynttilät.

ps. niin, se lämmityksen fiksaus, lyhykäisyydessään. Sähkömies kävi asentamassa toimilaitteet, tosin reklamoi vielä asennushetkelläkin, että se olisi putkarin hommaa (not). Homma toimi pari päivää, sitten kylppäri-khh ja lastenhuone hyytyivät taas ja toinen jakotukki ei paineistunut ollenkaan. Putkistossa oli ilmaa, odoteltiin putkimiestä melkein kaksi viikkoa ilmaamaan putket (ei suositella tehtäväksi itse). Selkeästi ainakin toinen ilmauskerta tarvitaan vielä, mutta seesteistä aikaa on jatkunut nyt parisen viikkoa. Lastenhuoneen nurkkien tasoitukset halkesivat lämmönvaihteluiden myötä, paikkailua luvassa siis myös siellä. Mutta iso kuva lämmityksessä ok.

+17 ei lämmitä

Syksy saapui, toisiin koteihin vähän kylmempänä kuin toisiin. Olemme tuskailleet talon lämmityksen kanssa jo hieman pidemmän aikaa. Viime viikolla Nilanin myyjä spottasi puhelinkonsultaatiossa pilpin asetuksista virheen, lämmitysjärjestelmä oli asetettu asentoon ”sähkölämmityksen tukitoiminto”. tämä fiksattiin ja jäimme toiveikkaana odottamaan kylmien aamujen olevan historiaa. Olimme pitkän viikonlopun hautajaisten takia pois kotoa ja palatessa oli odottamassa pikku yllätys, seitsentoista-asteinen talo jäisine lattioineen.

Periaatteessahan viileä sisäilma on terveellistä, mutta reilun vuoden vanhan taaperon äitinä meinaa loppua huumori, jollei ole muuta mahdollisuutta kuin nukuttaa napero viereen, jotta tämä tarkenee yön yli.  Aikamme kylmää taloa taivasteltuamme alkoi raksuttaa. Jos lattiat ovat jäiset, mutta poistoilmalämpöpumppu toimii tarkistetusti oikein, syy pitää löytyä teknisestä tilasta.

Tässä näkyy myös ensikertalais-omakotitaloasujien haavoittuvuus. Olemme kiltisti jääneet odottamaan, että saisimme vihdoin lupasäädöt loppuun, talokansiot kaikkine yksityiskohtineen itsellemme ja perusohjeitukset kuntoon. Ihan tuollaista perustietoa jakotukin toimivuudesta siis ei ollut, ainakaan ennen eilistä puoltayötä.

Tietämisen arvoisia asioita on mielestäni kolme.

1) Jos virtausmittaristo näyttää nollaa, vesi ei kulje. Yksi ohitusputki on ainakin osassa järjestelmistä pakollinen, meillä seitsemästä putkesta lämpimiä oli siis yksi.

2) Jos toimilaitteet (ylälaidan valkoinen mokkula) roikkuvat toimettomina  johtojensa päässä jakotukin vieressä, niitä ei todennäköisesti ole asennettu paikoilleen.

3) Jos toimilaitteiden tilalla olevat ruuvit on väännetty käsin kiinni saakka, lattialämmitys ei todellakaan taida olla toiminnassa.

Lyhyestä diagnoosi kaunis siis. Mies väänsi ruuvit auki, virtausmittarit alkoivat antaa lukemia ja putket lämmitä teknisessä tilassa. Aamuun mennessä lämpötila oli kivunnut 19,4 asteeseen ja pahin ketutuskin alkoi helpottaa.

Tyhmä kuluttaja

Tätä kirjoittaessani tiedän kuulostavani typerykseltä, mutta toisaalta haluan jakaa oivallukseni, jotta sama ei toistuisi. Kuten olen aiemmin sanonut, minussa on vähän varmistelijan vikaa. Varmistin henkilökohtaisesti sekä sähkömieheltä että putkimieheltä pöytäkirjojen allekirjoituksen yhteydessä, että onko kaikki nyt hoidettu kuntoon, tarviiko heidän ohjeistaa jotakin systeemien toimintaan liittyen jne. Meidän KVV-vastaava kävi paikan päällä muuton yhteydessä tarkistamassa paikat. Nilania olivat säätäneet sekä sähkömies että putkimies ja oletustila oli, että homma on ja pelittää.

Päästään tilanteeseen, jossa kuluttaja tuudittautuu turvallisuudentunteeseen siitä, että kyllä ammattilainen tietää minua paremmin, miten hommat kuuluu hoitaa, varsinkin näissä ammattitaitoa vaativissa asioissa. Paitsi että:

1) Sähkömies on unohtanut asentaa toimilaitteet

2) Putkimieheltä oli jäänyt lattialämmityksen putket avaamatta, mahdollisesti edellämainitusta syystä.

3) Toimilaitteiden asentamisesta oli viestitty suoraan sähköyhtiölle työnjohtajan kautta eli se osana sähköurakkaa ei ollut itsellämme tiedossa

4) Jostain syystä tarkistuksessakaan kesähelteillä tähän ei oltu puututtu

Ja homman kruunaa se, että pääsuunnittelijan toilailujen ja kadoksissa olleiden pöytäkirjojen myötä emme ole saaneet virallisia tarkistuksia pidettyä. Olisi aika helppoa syytellä, että miksi näin? Olisi myös aika helppoa todeta lakonisesti, että tällaista tämä rakentaminen nyt on. Vaikeampaa on nostaa oma typeryytensä pöydälle ja todeta, että olen odottanut saavani sen, mitä olen tilannut, mutta en ole ollut riittävän kärryillä valvoakseni homman toteutumista. Siispä aion tulevissakin rakennusvaiheissa olla se asentajien perskärpänen, joka kyselee tyhmiään ja varmistelee, että tulikohan kaikki nyt varmasti hoidettua.

Statuspäivitys B

Syksy etenee ja hommat etenevät hitaahkosti, mutta varmasti. Pahin raksakrapula alkaa olla ohi ja sisustusideat pyörivät mielessä aktiivisemmin. Toisaalta on yritetty kelien puitteissa edistää ensisijaisesti ulkohommia, koska syksyn pimeinä iltoina ehtii tuunata sisätiloja – kuten esimerkiksi tänään maalata kodinhoitohuoneen.

Iltapuhteena kodinhoitohuone

Kodinhoitohuoneeseen piti alunperin tulla tapetti, mutta äly tuli ehkä väliin siinä vaiheessa, kun paperitapetti olisi pitänyt liisteröidä kylppärin oven viereen kiinni. Kestoikä olisi lapsiperheessä aika lyhyt. Eli maaliosastolle taas mars ja esimerkkilappuja teipillä seinään kiinni. Parin viikon ihmettelyn jälkeen löytyi suosikiksi valikoitui Tikkurilan Renessanssi-värisävy.

Vaihtoehtoja punaisten ja punaisten välillä. Toiminnoltaan tylsä tila (pyykinpesu plaah..) kaipaa energiaa sisustukseen.

Kunnolla valmisteltu on puoliksi tehty. Teippaamiseen meni enemmän aikaa kuin maalaamiseen, mutta toisaalta lopputulos on skarppi.

Kamera ei tee oikeutta värisävylle, mutta siitä tuli kiva. Kohta saa laittaa päätylevyt kaappeihin kiinni ja naulata kattolistan takaisin kiinni.

Lastenhuoneen kimppuun

Viime viikonlopun inspiraatiossa saatiin myös muutettua oma sänky oikeaan makuuhuoneeseen ja siivottua lastenhuone varastosta oikeaan käyttöön. Luvassa on seinän tapetointia ja sisustuksen osalta on ideoita odottamassa, mutta pääasia on, että kiipeilyikäisellä neidillä on tilaa temmeltää. Jotain lapsellista seinälle kuitenkin piti saada ja lauantai meni parin vanhan tapettikirjan ja saksien parissa.

Leikkaa osat, erikeepperöi yhteen ja teippaa seinään. Eli tee-se-itse seinätarra tapetista.

Pöllöt seinällä, verhot ja mattokin paikoillaan. Paras sisustuselementti on kuitenkin vääränkokoinen kodinhoitohuoneen hyllykkö, jota keittiöfirma ei halunnut takaisin; se on täydellisellä korkeudella lapsen puuhailulle ja säilöö ISON määrän leluja. Muksun kasvaessa korkeutta voi säätää lisäämällä pyörät alle.

Lamppukaupoilla

Uteliaisuudesta ja osin työnkin puolesta on tullut seurattua, miten sisustustuotteiden verkko-ostaminen kehittyy. Fab.com ja nyt jo kuopattu Dalani.fi ovat päivittäisine uutiskirjeineen aika pelottavan helppoja kanavia kivan sisustustavaran hankkimiselle.

Dalanilta ehdin tilatakin asuntomessuilta bongatun Nordluxin valaisimen olohuoneeseen, tosin kattovalaisimet toimitettiin pikku bonussektorin kera – ei ole ihan normitapa kai Suomessa asentaa kattovalaisimia sähköjohdolla&pistokkeella, on/off-nappeineen kaikkineen. Vaatii hieman sähkömiehen taitoja saada lamput kattoon.

Myös liesituuletin on vihdoin paikoillaan. Expert möi aikoinaan liesituulettimen siten, että vinokatto on huomioitu, mutta asennuksen yhteydessä selvisi, että toimiva asennus vaatii 40 cm korkean lisäpalan. Peltiseppä saatiin vihdoin paikalle ja puuttuva osa teetettyä. Ihan identtistä harjattua terästä ei tietenkään ole saatavilla, mutta aikas tyytyväinen on lopputulokseen.

Ulkohommia

Kuten mainitsin, ulkona varaudutaan syksyn tuloon. Sateet ovat haitanneet maalaushommia, mutta kellarin ikkunalasit saatiin vihdoin tilattua ja asennettua paikoilleen; alkaa turha energiankäyttö alakautta viilentyvän ontelolaatan takia olla historiaa.

Samoin rännit tuli hankittua; pitkään harkitsimme kokonaisurakan tilaamista ammattilaiselta, mutta hintavertailuissa päädyttiin kuitenkin ostamaan rännit itse ja tavoitteena on myös saada ne itse paikoilleen. Bauhausissa sattui hyvin taas ”osta 4, maksa 3”-tarjouspäivä eli näissäkin säästettiin taas muutama euro tiukassa budjetissa. Rännien värikin muuttui vielä alkuperäisestä eli tarkoitus oli teetättää tummanharmaat rännit ja syöksyputket, mutta värimallailun jälkeen mustat rännit ja valkoiset syöksyputket valkeita kulmalautoja vasten tuntuu järkevältä. Asennus on aloitettu A-talon puolelta.

Terassilla

Terassi alkaa olla säänkestävä; Jukka sai valokatteen nakuteltua vihdoin paikoilleen. Sateinen sää on viivästyttänyt valokatteen puiden maalaamista asennuskuntoon. Nyt Jäsbon valokate on ruuvattu paikoilleen vaakarimoihin, jotka näin jälkikäteen arvioiden olisi voineet olla vielä asteen verran paksumpaa puuta.

Kate paikoillaan, lehdet veks.

Ja hyvältä se omaan silmään näyttää.

Kätevät kalusteet

Löysimme taannoisella ruokapöydän ostoretkellä myös terassikalusteet; syksy on kieltämättä kiitollinen aika hankkia nämä, koska kesäkalusteiden poistohinnat laajentavat järkevässä hintaluokassa olevaa kalustevalikoimaa. Tämä polyrottinkinen kokonaisuus valikoitui oikeastaan kolmesta syystä

• Se näyttää kivalta; lasipöytä ja harmaa väri yhdistettynä kapeaan kudokseen toimivat hyvin yhdessä
• Se on kätevä; istuimet taittuvat kokoon ja menevät piiloon pöytälevyn alle
• Istuinten alta löytyvät rahit täydentävät parvekekalustusta ja tarjoavat lisäistumapaikan kuudelle hengelle tai useammallekin muksulle.

Tuoli selkänoja auki, rahi puoliksi ulkona säilytyspaikastaan.

Tuoli säilytyspaikassaan vedenpitävän lasilevyn alla. Pehmusteet säilyvät rahin sisällä.

Raheista ja niiden pehmusteista saa rakennettua penkin terassin kulmaan.

Silti parasta terassissa on näkymä siitä; meidän oma pieni metsä ❤

Samalla kertaa asennettiin valokatteen runkoon myös muksun keinu.

Raksa-ajan ruokahuollon valmistanut grilli löytänee paikkansa tästä nurkasta, valokatteen ulkopuolelta

Kokonaisuus on kuitenkin toimiva, tässä kelpaa nauttia ruokaa ja istua iltaa.

Ne on mennyttä!

Siis kontit, joiden lähtemisen perään varsinkin Hannakristiina on haikaillut jo toukokuusta saakka on nyt siirretty pois:

Kohtuullisen kepeästi tuollaiset metallimöhkäleet kuitenkin ilmaan kohoavat siinä vaiheessa, kun on käytössä oikeanlaiset laitteet. Nyt päästäänkin sitten siivoilemaan kontteja vasten nojanneita kamoja pois ja haravoimaan maanpintaa siinä toivossa, että jotain sieltä virkoaisi eloonkin. Joka tapauksessa näkymä kummastakin talosta upgreidasi taas asteen verran lähemmäksi oikeaa pihaa eikä rakennustyömaata. Vielä kun päästään lisäämään pihalle pari puuttuvaa pintavesikaivoa ja nostelemaan lemmikkikiviä uuteen kotiin ja pihasisustuskäyttöön niin ai että. Kai sitä maa-ainesmenekkiäkin pitäisi jossain vaiheessa myös alkaa hahmotella pihan pohjaa varten..

Ilmaa määrittämässä

Taloissa suoritettiin ilmamäärämittaukset, vähän pidemmän kaavan kautta. Ilmamäärämittaus markkinoitiin allekirjoittaneelle ”pakollisena toimenpiteenä, jonka rakennusvirasto vaatii”. No, harvoinpa olen jälkikäteen yhtä onnellinen kuin tästä pakollisesta funktiosta.

Olin jo aiemmin ilmetellyt Nilan EC-9 poistoilmalämpöpumpun äänekkyyttä ja huonoa vastetta etäsäädöstä annettuihin käskyihin. Kävin itse asiassa Asuntomessuilla firman pisteellä hakemassa myyntijohtajan yhteystiedot konsultaatiota varten, mutta syy löytyi toisaalta. Ilmamäärämittauksissa paljastui, että poisto-, tulo- ja raitisilmaputket ovat lipsahtaneet IV-asentajalta ristiin. Niinpä kosteiden tilojen putket puhalsivat raitista ilmaa ja olohuoneessa oli koko ajan vähän sellainen olo, että happi loppuu. Konkreettisesti tuon huomasi oikeasti vasta siinä vaiheessa, kun tarkastaja tunki koko nyrkin venttiilin irroittamisen jälkeen putkeen, mutta vika itsessään selitti äänekkyyden ja huonon vasteen. Allekirjoittaneen reaktion virheeseen varmaankin arvaatte.

Hetken aikaa epäiltiin myös, onko saatu tilattua mahdollisesti vääränkätinen vehje, mutta koska putket yhdistyvät aina Nilaniin samalla tavalla, kyseessä on selkeä asennusvirhe ja asennusohjeiden lukemattajättäminen – kaivoin itse oheisen kuvan uudelleenasennushetkellä käyttöön. Onneksi mitään isoa vahinkoa ei ole syntynyt, kun A-talossa ei vielä ole ollut sauna tai kuivausrumpu käytössä ja B-talossa on oleiltu niin lyhyen aikaa – Nilanin sähkönkulutus virheen aikana selviää vasta seuraavista sähkölaskuista..

Vian korjaaminen tässä vaiheessa tietenkin oli astetta työläämpää, koska yläpohjassa on jo puhallusvillat, mutta maanantaina suoritetun tarkistuksen mukaan ilmastointi toimii nyt suunnitellulla tavalla. Samalla kertaa tulin jututtaneeksi myös asentajia tuosta mittauksen funktiosta ja heput saivat hyvin kumottua käsitykseni siitä, että kyseessä olisi vain ”pakollinen toimenpide”:

• Ilmamäärät säädetään, jotta huoneistossa olisi lievä alipaine, jolloin ilma vaihtuu oikein, poistoilmalämpöpumpun toimii oikein ja hyötypumppu on sellainen kuin luvattu
• Ilmastointiventtiilien keskustaan ei saa itse koskea; meillä venttiilit olivat muuttohetkellä kiinniruuvatut ja saimme käskyn pyöritellä ne itse auki eli osassa huoneita oli reipas ylipaine ja väärissä paikoissa alipaine.
• Ainoastaan saunassa 0n nupillinen venttiili, jonka saa vetäistä alas tuulettumisen nopeuttamiseksi
• Tarkistuspöytäkirjasta on jatkossa se hyöty, että jos jotain venttiiliä joutuu säätämään, optimiarvot ovat tallessa eli se kuuluu syystä osaksi talokansiota

Lisäksi meidän kohdallamme löytyi vielä peltiset sulut pienen vessan ilmastointiputkista ja pari venttiilikantta uupui mittauksen aloitushetkellä eli muutoinkin ilmastointi tuli viimeisteltyä kuntoon tarkistuksen yhteydessä.

Taas voi olla onnellinen siitä, että LVI-mittauspalvelu Kalevan tarkastajat ovat hommansa ammattilaisia ja myös tällä kertaa asiakaspalvelun ammattilaisia; tyhmät kysymykseni saivat erittäin positiivisen vastaanoton ja ongelmakohtia korjattiin, jotta mittaus saatiin suoritettua kunnolla. Näitä palvelukokemuksia lisää, kiitos =)

Suutarin lapset, kengät ja tv

Teleoperaattorien palvelut ja maksutv-kuviot ovat olleet aikamoisessa julkisessa ryöpytyksessä aina kuluttajaviranomaisia myöten. Allekirjoittanut ehti työskennellä maksutv-markkinoinnin parissa joitain vuosia, joten tuntuu aika hämmentävältä huomata, että nämä tietoliikenne- ja tv-asiat voivat olla näin USKOMATTOMAN vaikeita vielä vuonna 2012. Joskin tämä eeppinen fail-saaga alkoikin jo kesällä 2011. Ja kas, nyt kun päivitän vanhaa luonnosta, ollaankin jo ehditty vuoteen 2013. Kyllä vaan aika rientää kun on kivaa.

Tietoliikenneyhteydet ja niiden tarve määritellään ainakin Espoossa jo rakennusmääräyksissä aika tarkasti: mm. sähkösuunnitelmaa tehdessä kävi ilmi, että datapistokkeet tarvitaan jokaiseen asuinhuoneeseen. Eihän siinä – pistokkeiden laitattaminen on lastenleikkiä verrattuna siihen hupiin, mikä alkaa kun ne yhteydet pitäisi saada ensin teknisen tilan jakamoon ja sitten vielä siitä eteenpäin.

Teoriassa helppoa, käytännössä sekavaa

Tiesimme alueellamme asuvien tuttujen kautta, että tontti sijaitsee Elisan alueella. Aloitin talokaapelien hankinnan viime kesänä, kun tontilla kaivettiin muutenkin ja kaapeleiden putkitus oli helpohko tehdä. Jo tuolloin sain aspoista kahtalaista vastausta: ensin todettiin, ettei alueemme ole Elisan, sitten kuitenkin parin yhdistämisen jälkeen luvattiin kuparikaapeloinnin onnistuvan. Hyvä. Datakaapelin asennuksessakin oli monta mutkaa matkassa; kommunikaatio asennusfirman ja operaattorin välillä ei pelannut ja sain lukuisia kuittauksia tehdystä asennuksesta, jota ei sitten kuitenkaan oltu tehty. Näissä toimijoina siis Elisa ja alihankkijansa Eltel.

Kaikki oli lopulta muuttoon asti kuitenkin silmämääräisesti hyvin. Siirsimme Elisa Viihde -pakettimme uuteen osoitteeseen muuton jälkeen ja palvelun auettua kävimme kummastelemaan, mikseivät peruskanavat näy (tai siis näkyivät; YLE ja kaupalliset vuorotellen, pikselimössöisinä ja äänet pätkien).

Kävi ilmi, että Elisan palvelussa peruskanavat eivät suinkaan liiku datakaapelia pitkin vaan antenni- tai joku-muu-kaapeli-teitse. Emme luonnollisestikaan olleet tilanneet taloihin haravaa katolle, koska ajattelimme olevamme onnellisia täys-iptv-asiakkaita ns. tästä ikuisuuteen. Antenniasennus olisi kustantanut rapsakat 500 euroa, joten otin yhteyttä Elisaan missä todettiin kuivahkosti että näillä mennään, kyllä olis asiakkaan pitänyt tietää että antenni tarvitaan.

Sinänsä ymmärrän asiakkaan selvänottovelvollisuuden ja olen siitä jopa samaa mieltä. Muistan kuitenkin elävästi sen puhelun, jossa selvitin Elisalta asiaa ja kysyin nimenomaan kokonaisratkaisua kahden rakenteilla olevan omakotitalon tietoliikenne- ja tv:n katsomistarpeisiin ja puhelimessa Elisan asiantuntija nimenomaan antoi kokonaisratkaisuksi Talokaapeli + Viihde -kombon. No sehän ei tosiaan aivan riittänyt, mutta puhelinkeskustelussa, jonka aikana tilaus tehtiin, ei peruskanavista ja haravantarpeesta mainittu sanallakaan, vaikka painotin kyseessä olevan uudiskohteen.

Mites mää ny sitä telkkaria katon sitten häh?

Tätä Elisasählinkiä ja sen tiimoilta vääntämistä jatkui puolisen vuotta, jolloin operaattori viimein myöntyi tulemaan vastaan sen verran, että he hyvittäisivät osan antennin asennus- ja hankintakustannuksista. Asia on sittemmin jäänyt hoitamatta ihan omasta saamattomuudesta johtuen – kun tv on toiminut edes miten kuten (kiitos tämän sievääkin sievemmän pikku sisäantennin, joka särkee silmiä joka kerta kun siihen katse osuu) unohtuu asia aina duunipäivän aikana ja palaa mieleen silloin, kun kanavat eivät illalla sitten näykään – jos vaikka sataa vettä tai on muuten huono sää.

Asia pompsahti nyt vuoden jälkeen ajankohtaiseksi edellämainitun lisäksi kahdesta syystä. Sonera veti oman kaapelijakopisteensä lähemmäksi kesäkuussa, eli meillä on ainakin teoriassa mahdollisuus ns. vaihtaa parempaan. Toisekseen olemme eläneet viikon ilman YLEn kanavia, mikä on lievästi sanottuna ärsyttävää. Toki Viihteen Areena-toiminto paikkaa vähän, mutta ei riittämiin. Elisan aspaan soittaminen on jälleen ”kunhan nyt tässä lomaillessa joutaa” -listalla, mutta ajattelin joka tapauksessa vaihtaa operaattoria, mikäli se suinkin on mahdollista.

Ai miksi, kun ne kerran maksais meille antennin? Sananen asiakaspalvelusta

Suurin syy tähän polttavaan pois Elisalta -fiilikseen on ennen kaikkea asiakaspalvelu, jota tätä kuviota selvitellessä olemme kohdanneet. Aluksi meitä pompoteltiin vastuuhenkilöltä toiselle. Asiakasvastaava oli ynseä, alentuva ja ajoittain epäkohtelias kun taas tekninen vastaava puhui ainoastaan kilobittiä, megatavua, ykkösiä ja nollia enkä vaan kertakaikkiaan tajunnut jutuistaan juur mitään. Vasta, kun ilmoitimme keissin menevän kuluttajariitalautakuntaan, kun muuta vaihtoehtoa ei ole, alkoi keskustelun sävy muistuttaa edes etäisesti sitä, mitä kouluissa ja kirjoissa opetetaan reklamaatioihin suhtautumisesta. Kaiken sen kuuntelemani hankala asiakas -huokailun, oma-aloitteisen selvittämisen, vastauksia vaille jääneiden sähköpostien ja saamattomien kuittausten jälkeen ei vaan huvita leikkiä niiden kanssa enää, jos ja nyt kun vaihtoehtoja vain suinkin on tarjolla.

Todettakoon myös, että Sonerahan myi meille jo kertaalleen oman pakettinsa ja vasta toimituksen jälkeen selvisi, ettei tuote toimikaan täällä meillä. Eli ei se ihan putkeen mennyt niilläkään ekalla kerralla.

Nykypäivän ratkaisut – enemmän vaihtoehtoja

Tekniikkahan on kehittynyt tuosta tilauspuhelusta – kahdessa vuodessa, hupsista – niin paljon, että riittävän älykkäällä älytelevisiolla pärjäisi nykyään jo varmaan ilman antennia ja datakaapeliakin: 4G-mokkulaisella saisi nopeamman yhteyden kuin kuparilla. Areena, Katsomo, Ruutu ja tuoreimmaisena nämä kolme yhteenvetävä koontipalvelu Teevee tuovat kotimaiset kanavat helpohkosti tyrkylle – sääli vaan että kunkin alustan tekninen toimivuus on kovasti epävarma ja esim. Applen AirPlay-tukea ei kaikista löydy. Samat tekniset lastentaudit vaivaavat valitettavasti myös Netflixiä, HBOn striimauspalvelua ja FilmNetiäkin.

Selvitellään. Iptv-palvelut sinällänsä rokkaa aivan kivasti, eli haluan jonkun tällaisen kyllä pitää. Ja taidanpa soittaa sinne Soneralle nyt saman tien. Sadepäivän kunniaksi.

But the computer says yes

Olipa kerran aurinkoinen rakennuslauantai, joka antoi lisäpuhtia terassinedistyshommille. Olipa kerran myös rautakauppa, joka oli suoraan kuin sketsistä. Hirrr-veen vaikeata voi olla tuo ostaminen ja palvelun saaminen välillä.

B-talon terassi on istuskelukunnossa, parvekekalusteet kannettiin keskiviikkona paikoilleen ja testattiin hirvipadan voimalla eilen. Valokatetta on käytössä oppinut kaipaamaan ihan jo lähipuiden tarjoilemien koivunsiementen takia, mutta myös sadekelien istuskelumukavuuden varmistaminen ennakkoon.

Googlaaminen varmisti järkeväksi materiaaliksi kirkkaan polykarbonaatin. Halvempaa pvc-trapetsia olisi saksalaisesta rautakauppakollegasta saanut 6,9€/neliö, mutta kestävyysominaisuudet ja UV-suojaus puolsivat yhden lisäsatasen käyttämistä 13 neliön valokatteen kattamiseen. Lasikatteen hinta taas oli 15 kertaa kalliimpi eli päätös oli aika helppo. Taustoja materiaaleista voit lukea tästä tai tästä Suomelan artikkelista.

Koska käytössä oli peräkärry A-talon terassitalkoiden ansiosta, oli järkevää noutaa Järbo pro pc-valokatteet samalla kyydillä. Varmistin poikkeuksellisesti puhelimella ennakkoon lähiseudun rautakauppojen valikoiman, mutta lähin tavara oikeassa mitassa löytyi kassajärjestelmän mukaan Martinlaakson Starkista. Siis pikkuveli rattiin ja naiset shoppaamaan katetta, ruuveja ja rimoitukset.

Hauskuus (lainausmerkeissä) alkoi liikkeessä:
1. Rakentajapalvelu ohjasi noutopihalle kaupan sisältä
2. Noutopihalla pääsimme noutamaan alkuun niitä myyjiä; tuppasivat olemaan valoltapiileskelevää ja asiakaspalvelupisteitä välttävää sorttia. Vihdoin löysimme yhden, joka osoitti kävelemään oikealle hyllylle.
3. Oikeaa tavaraa ei luonnollisesti ollut hyllyssä, edes hintalapun muodossa.
4. Takaisin pihan toiseen laitaan sen ainoan näkyvillä olevan myyjän puheille, joka pyynnöstä soitti kollegat esiin, koska ei luonnollisesti halunnut itse auttaa.
5. Löydämme puupuolen myyjän. Myyjä myy ei-oota.
6. Myyjä pyörittää silmiään, kun kerromme kassajärjestelmän kertoneen tavaraa olevan paikalla. Ja edellisen myyjäsällin todenneen, että varastoon tullut myyntierä lojuu purkamatta kahvion ikkunan alla. Edellinen heppu myös luonnollisesti valjasti meidät viestinviejäksi ja käski kehoittamaan kollegaansa siirtämään kamat sinne minne ne kuuluvat.
7. Tavara löytyy sieltä, mistä oli vihjattu.
8. Haluaisimme ostaa myös ruuveja ja rimoja. Myyjä ei osaa myydä ja toistaa sitä useasti
9. Sanelemme haluamme ja saamme ne. Yritämme pitää ilmehdintämme työmotivaation repsahteluita kuunnellessa edes siedettävän peruslukemilla. Myyntitiloista bongasimme mm. tämän helmen:

Periaatteessa loppu hyvin, kaikki hyvin: selvisimme liikkeestä ulos noin puolitoista minuuttia ennen sulkemisaikaa. Asiakkaat saivat tarvitsemansa ja Starkki rahansa. Ja termi ”noutopiha” aivan uuden syvyyden: ensin pitää noutaa myyjä, sen jälkeen myyjälle tuotteet, sen jälkeen auto ja lopulta homma EHKÄ skulaa toivotulla tavalla. Jännittävä kokemus oli myös päästä kertomaan myyjälle, mitä hänen kollegansa on käskenyt tämän tehdä, jotta tuotteet saadaan asianmukaisesti hyllyyn.

Yhtä kaikki kokemus oli erikoinen ja avasi jälleen uuden ikkunan raksatarvemyyjien mielenmaisemaan. Kuten A-talon miehenpuolikas meille palattuamme totesi: ”Ehkä se johtu vaan siitä ettei teillä ollut duunihaalareita päällä kummallakaan.”

ps. Jollet tiedä, mistä otsikko tulee, suosittelemme sivistämään itseäsi: Little Britain/The computer says no

ps2. Toinen varsin hyvin tilannetta kuvaava setti löytyy Spede-vainaan arkistoista täältä.

ps3. A-talon terassin pohja valmistunee aamuyöhön mennessä. Siitä tulee ISO.