Samaa tahtia, kun hanki painuu auringon paistaessa, tulee mieleen yhtä aikaa sekä ideoita, että kylmää realismia piha-asioihin liittyen.
Ensiksikin pakko todeta, että pihan tekeminen maksaa. Toiseksi siinä on aika paljon liikkuvia osia hoidettavaksi juuri ja juuri rakennuksen jälkeisestä krapulasta toipuneille voimille. Toivottomaksi osoittautuneen pääsuunnittelijan jäljiltä uupuu vieläkin pintavesikuva, joka pitäisi olla hyväksytettynä, jotta saadaan maarakennusvaiheessa tien alta unohtuneet sadevesikaivot ihan ekana paikoilleen.
Pihakuumeesta tulee nopeasti pihastressi.
Lumen alla piha on näyttänyt ihan yhtä sympaattiselta kuin naapureiden pihat. Lumen alta paljastuu sepeli (johon 2-vuotias todennäköisesti kaatuu kerran päivässä) ja naapurin puolella odottaa märkä savikenttä (jossa lapset voivat viimeistellä päiväkodissa rappautuneen välikausilookkinsa aidoilla mutakerrokselle ennen kodinhoitohuoneen valloitusta). Eli tarkemmin ajatellen, ehkä se piha pitäisi laittaa kuntoon.
Tee-se-itse pihasuunnitelma on about tässä vaiheessa;
– Etsi viime kesältä kohtuullisen oikealta näyttävä kuva tontista.
– Päivitä siihen kaupunkimittaustoimiston tarkistamat rakennusten sijainnit ja tarkista pari vuotta sitten tehdystä hallinnanjakosopimuksesta, missä se naapureiden raja nyt oikeasti menee
– Mieti mitä on pakko saada ja mikä on omaa unelmointia. Vinkki; mullasta on hyvä aloittaa
– Hahmota autopaikat
– Hahmottelee polku kellarinnovelle ja totea että se kannattaisi laatoittaa, ettei nurmi kulu puhki tai muutu sadesäällä liukumäeksi
– Selaa kivikuvastoja
– Kiroile pihalehtien unelmakuvia. Lue niitä silti vähän salaa itseltäsi
– Totea että laatoitettavan pihan osuus nurmialaan verrattuna taitaa olla aika pieni budjetissa pysymiseksi
– Tee välisurffauksena ”multa Espoo” ja päädy pohtimaan haiseekohan biomulta niin pahalta kuin nettikeskusteluissa pelotellaan
– Muuta mieltäsi autopaikkojen suhteen
– Totea että koneella piirtäminen ei kuvasta työn luonnetta ja kaiva esiin lapsen puuvärit
– Tarkista kapillaarialueen leveys raksamuistiosta
– Totea että olet piirtänyt mittasuhteellisesti 2 metriä leveät käytävät. Kumita ja väritä. Toista kunnes realismi löytyy
– Surffaa kapillaarivaihtoehtoja. Totea pitäväsi seulanpääkivistä. Unohda termi vaikeuttaaksesi tulevaa surffailua
– Haasta mies mittanauhan kanssa pihalle mittaamaan pinta-alat ja kivimenekit. Pohdi missäkähän kohtaa metrisen lumikinoksen alla metsän reuna tarkalleen on
– Laita pari paljonkohan maksaisi -tyyppistä tarjouspyyntöä maailmalle
– Haasta naapuri niiden pihan mittaushommiin mahdollisten yhteystilausten osalta.
– Totea ettet muista miten kolmion pinta-ala lasketaan. Lunttaa Googlesta.
Lopputulema; tartuta pihakuu… eikun pihastressi myös naapuriin.
Kiroile lumen sulamisnopeutta. Nyökyttele ymmärrykselle siitä, miksi ihmiset käyttävät pihasuunnittelijoita. Virnistele sille tosiasialle, että kaverin tekemän suunnitelman ansioista tiedät mitä kasveja pihalla joskus kasvaa, mutta se edeltävän mutakerroksen ja lopullisen laattasijoittelun vaativan pikku pikku puristuksen, työtä ja rahaa.
Kyllä kevät on kivaa aikaa, eikö.
Ps. Kyllä meillä talvenkin aikana on tapahtunut, sisustuskuvapostauksia on ehkäpä luvassa heti seuraavan siivouspäivän jälkeen
Pps. Pihakuume on kuin influenssa, jonka jälkitautina tulee talonmaalauskuume. Ja ois tuossa nuo rännitkin..
Rakennusprojekti Glasshill 