But the computer says yes

Olipa kerran aurinkoinen rakennuslauantai, joka antoi lisäpuhtia terassinedistyshommille. Olipa kerran myös rautakauppa, joka oli suoraan kuin sketsistä. Hirrr-veen vaikeata voi olla tuo ostaminen ja palvelun saaminen välillä.

B-talon terassi on istuskelukunnossa, parvekekalusteet kannettiin keskiviikkona paikoilleen ja testattiin hirvipadan voimalla eilen. Valokatetta on käytössä oppinut kaipaamaan ihan jo lähipuiden tarjoilemien koivunsiementen takia, mutta myös sadekelien istuskelumukavuuden varmistaminen ennakkoon.

Googlaaminen varmisti järkeväksi materiaaliksi kirkkaan polykarbonaatin. Halvempaa pvc-trapetsia olisi saksalaisesta rautakauppakollegasta saanut 6,9€/neliö, mutta kestävyysominaisuudet ja UV-suojaus puolsivat yhden lisäsatasen käyttämistä 13 neliön valokatteen kattamiseen. Lasikatteen hinta taas oli 15 kertaa kalliimpi eli päätös oli aika helppo. Taustoja materiaaleista voit lukea tästä tai tästä Suomelan artikkelista.

Koska käytössä oli peräkärry A-talon terassitalkoiden ansiosta, oli järkevää noutaa Järbo pro pc-valokatteet samalla kyydillä. Varmistin poikkeuksellisesti puhelimella ennakkoon lähiseudun rautakauppojen valikoiman, mutta lähin tavara oikeassa mitassa löytyi kassajärjestelmän mukaan Martinlaakson Starkista. Siis pikkuveli rattiin ja naiset shoppaamaan katetta, ruuveja ja rimoitukset.

Hauskuus (lainausmerkeissä) alkoi liikkeessä:
1. Rakentajapalvelu ohjasi noutopihalle kaupan sisältä
2. Noutopihalla pääsimme noutamaan alkuun niitä myyjiä; tuppasivat olemaan valoltapiileskelevää ja asiakaspalvelupisteitä välttävää sorttia. Vihdoin löysimme yhden, joka osoitti kävelemään oikealle hyllylle.
3. Oikeaa tavaraa ei luonnollisesti ollut hyllyssä, edes hintalapun muodossa.
4. Takaisin pihan toiseen laitaan sen ainoan näkyvillä olevan myyjän puheille, joka pyynnöstä soitti kollegat esiin, koska ei luonnollisesti halunnut itse auttaa.
5. Löydämme puupuolen myyjän. Myyjä myy ei-oota.
6. Myyjä pyörittää silmiään, kun kerromme kassajärjestelmän kertoneen tavaraa olevan paikalla. Ja edellisen myyjäsällin todenneen, että varastoon tullut myyntierä lojuu purkamatta kahvion ikkunan alla. Edellinen heppu myös luonnollisesti valjasti meidät viestinviejäksi ja käski kehoittamaan kollegaansa siirtämään kamat sinne minne ne kuuluvat.
7. Tavara löytyy sieltä, mistä oli vihjattu.
8. Haluaisimme ostaa myös ruuveja ja rimoja. Myyjä ei osaa myydä ja toistaa sitä useasti
9. Sanelemme haluamme ja saamme ne. Yritämme pitää ilmehdintämme työmotivaation repsahteluita kuunnellessa edes siedettävän peruslukemilla. Myyntitiloista bongasimme mm. tämän helmen:

Periaatteessa loppu hyvin, kaikki hyvin: selvisimme liikkeestä ulos noin puolitoista minuuttia ennen sulkemisaikaa. Asiakkaat saivat tarvitsemansa ja Starkki rahansa. Ja termi ”noutopiha” aivan uuden syvyyden: ensin pitää noutaa myyjä, sen jälkeen myyjälle tuotteet, sen jälkeen auto ja lopulta homma EHKÄ skulaa toivotulla tavalla. Jännittävä kokemus oli myös päästä kertomaan myyjälle, mitä hänen kollegansa on käskenyt tämän tehdä, jotta tuotteet saadaan asianmukaisesti hyllyyn.

Yhtä kaikki kokemus oli erikoinen ja avasi jälleen uuden ikkunan raksatarvemyyjien mielenmaisemaan. Kuten A-talon miehenpuolikas meille palattuamme totesi: ”Ehkä se johtu vaan siitä ettei teillä ollut duunihaalareita päällä kummallakaan.”

ps. Jollet tiedä, mistä otsikko tulee, suosittelemme sivistämään itseäsi: Little Britain/The computer says no

ps2. Toinen varsin hyvin tilannetta kuvaava setti löytyy Spede-vainaan arkistoista täältä.

ps3. A-talon terassin pohja valmistunee aamuyöhön mennessä. Siitä tulee ISO.