On viikkoja, jolloin asiat etenevät ja viikkoja, jolloin ne eivät etene. Tämä oli onneksi viikko, jolloin asiat ottivat ison harppauksen eteenpäin. Ensiksikin meillä on hengailukelpoinen terassi. Toiseksi, meillä on laatoitettuna kylpyhuone-sauna-kokonaisuus saumauksia lukuunottamatta. Tekee mieli huokaista helpotuksesta.
Kuinka vaikeaa voi olla saada laatat seinään?
Meidän laatoitusurakkaa voi kuvata sanalla viivytystaistelu. Laatat hankittiin hyvissä ajoin ja Hanna raportoi A-talon laatoituksista jo toukokuun alussa. Samaisen laatoittajahepun oli tarkoitus vetää laatat paikoilleen myös meidän taloon ekan urakan valmistuttua. Kuitenkin aloitus viivästyi aina jollain syyllä; oli kipeä olo, oli jotain muuta kesken, odotettiin putkimiehen tekevän jotain. Lopulta kaveri lupasi tulla seuraavana päivänä aloittamaan työn, mutta irtisanoi itsensä kyseisenä päivänä. Pääsi kirosana tai ehkä kaksi.
Kesä on siitä vinkeää aikaa, että rakennusmiehillä pukkaa kiirettä ja riittää hommia. Yleensä nämä myös vainuavat niinkutsutut pakkoraot vähän liiankin hyvin. Me pyrimme peittämään pintaan hiipivän paniikin ja puhumaan valmistumisaikataulusta ympäripyöreästi – heinäkuun alkupuoli riittää. Tutun kautta löytyi potentiaalinen laatoittajaehdokas. Ensin tarjous piti tulla laattadokumentaation perusteella, sitten katsottiin työmaata paikan päällä läpi, sitten luvattiin alennusta jos maltetaan lykätä aloitusta juhannuksen jälkeen. Sitovan tarjouksen saaminen kirjallisena tuntui vaikealta. Kun se lopulta saatiin, oli aika selkeää, että tarjoaja oli pelannut homman niin, että kallis hinta paljastetaan juuri ennen työn aloitusta. Vastatarjoukseen vastaaminen kesti sekin päiviä. Pääsi lisää kirosanoja.
Onneksi on asia, jota eräs ystävänä kuvasi sanalla mammamafia. Kotiäideillä on tapana puhua aika suoraan ja tätäkin projektia on ruodittu parempaan kuosiin useallakin vaunulenkillä. Tutun äidin suosituksesta löytyi kaverin kaveri, jolla on onnistuneiden projektien myötä hyvä maine ja pedantti kädenjälki. Sovittiin tapaaminen ja Mikko osoittautui suositustensa mittaiseksi – kutsukaa minua hassuksi, mutta minulle tulee varma olo, kun kaveri pelotta ilmoittaa meidän unohtaneen oikean korkuiset kynnykset ja haluavansa käyttää laadukkaita pohjustusaineita, jotta saadaan homma etenemään tehokkaalla aikataululla ja hyvin. Mikko on huhkinut neljä päivää ja kylpyhuone-sauna on siis nyt tasoitettu, vesieristetty ja laatoitettu. Erikoislaatat näyttävät paremmilta kuin toivoin. Laattafirmalta tarkistettiin vielä kivimateriaalin toimivuus sauma-aineen kanssa (luonnonkivi pitää vahata, luonnonkivimäinen sauvamosaiikkimme ei). Lattiakaivot vaihdettiin versioihin, jotka kestävät astumisen ja sulautuvat lattiaan ilman kikkailuja. Kokonaisuutta on parannettu siis lennossa.
Nyt ei kiroiluta, nyt hymyilyttää. Kustannuksellisesti kärsimme, mutta lopputuloksessa voitamme taatusti. Siinä missä pystymme, saamme osallistua projektiin; niinpä Jukka rapsutteli päivällä ylimääräisiä laasteja pois laatoitetuista seinistä ja allekirjoittanut vuoli 9 laatan levyistä yksityiskappaleita ahtaiden paikkojen laatoitusta varten. Ammattimies uskaltaa antaa amatöörien tehdä asioita, johon normaalisti menisi turhaan järkevää työaikaa. Minä pidän.
Lattialaatta paikoillaan, ei saumoja.
Nopeammin kuin koskaan uskoinkaan. Terassi.
Sisätiloissa alkaa olla valmista, jos unohdetaan kosteat tilat. Siispä kesälomalaisten huomio kohdistui ulkotiloihin. Tiistaina oli kuulemma porukalla spekuloitu, miten terassi kannattaisi rakentaa. Keskiviikkoaamuna löysin unesta pöllähtäneen itseni Bauhausin drive-innistä valitsemassa terassilautoja. Torstai-iltana sain kännykästä vilautetun nopean kuvapäivityksen: ”Tollasen rakenteet siellä on”. Perjantaipäivänä minut istutettiin terassille siirrettyyn lepolasseen katsomaan sinistä taivasta ja valkeita pilviä. Kansi oli jo muutamaa kymmentä ruuvia vaille valmis. Pikkupainetta kaidemateriaalien valitsemiseen on päällä. Lopullinen visuaalisuus tulee myös noista kannen reunalaudoista, niillä ei onneksi ole kiire toiminnallisesti. Portaat olisivat kivat, mutta pitäisi tietää, mihin korkeuteen piha tehdään, kun tehdään..
Mainittu rakennekuva.
Tästä käydään kodinhoitohuoneen ovelta terassille…
Ja kauempaa katsoen se näyttää tältä.
Kaiteiden valitsemisen osasin ennakoida ja muistin mitoista puhutun aloituskokouksen aikaan. Oli pakko ottaa tarkistava soitto Rakennusvirastoon, että mennään säännösten mukaan tällä kertaa. Meidän terassi sijaitsee yli 70cm maan pinnasta eli saamme noudattaa turvasäännöksiä. Kaiteen minimikorkeus on 1m ja säädöksen mukaan suojaosuuden tulee nousta 70 cm korkeuteen. Kuitenkin käytännössä yläpienan ja rimoituksen väliin saa jäädä 20 cm väli maksimissaan (oi, loogisuus). Kaide ei saa muodostaa kiipeilymahdollisuutta, pystyt pitää olla tukevat. Jos kaiteet tehdään pystypienalla saa etäisyys olla 11 cm, vaakasuunnassa olevilla pienoilla 1 cm. Ihmettelin ääneen naapureilla isommalta näyttävää vaakarakoa, mutta sain ohjeistuksen, että on olemassa rimaa, joka on viistottu niin, että se on sisäpuolelta sentin, mutta harvenee ulospäin. Visuaalinen harha siis. Ja riman hinnoitelleellakin on ehkä ollut harhoja?
No, terassilla on varakaiteet, jotka estävät pienten ihmisten vaaratilanteet, kunnes saan päätöksen tehtyä. Nyt on vähän siis enttententten menossa, tekisikö pysty- vai vaakakaiteet. Julkisivukuvamme ei onneksi ota tähän kantaa. Näiden parin netistä googlatun esimerkkikuvan välillä käyn siis päätöksentekopainia. Pystykaiteisiin menee vähemmän puutavaraa, vaakakaide näyttää paremmalta. Tough.
Vaihtoehto 1, pysty. Kuva; ovelindberg.fi
Vaihtoehto 2, vaaka. Kuva: ristipakka.blogspot.com
Palatakseni terassin puumateriaalin valintaan. On hienoa, että nopeisiinkin päätöksiin saa apua. Olen kehunut Facebookin raksakimpparyhmää aikaisemminkin. Tällä kertaa se vastasi puumateriaalierokysymykseen paremmin kuin Google koskaan. Taikasana on myrkytön ja harmaantuu. En tiennyt, että lehtikuusi on luontaisesti lahoamisenkestävä ja harmaantuu nätiksi ajan kanssa. En tiennyt, koska kaikki muut materiaalit valmistetaan teollisellisesti ja niiden valmistajilla on enemmän intressejä markkinoida omien tuotteidensa paremmuutta. Loppupeleissä siperian lehtikuusi oli samassa hintaluokassa hyvälaatuisen lämpöpuun tai piilokiinnityksillä tulevan lämpöpuun kanssa. Kestopuuta saisi halvemmalla, mutta lapsen myötä myrkyttömyyttä on alkanut miettiä eri tavoin. Allekirjoittaneen silmää viehättävä musta kestopuu taas meni hyvin samaan hintaluokkaan lehtikuusen kanssa, mutta oli kapeampaa ja laadullisesti vaihtelevampaa. Vaikka kustannukset kansilaudoitukselle tulivat nyt ehkä astetta korkeammaksi kuin toivoin, terassi on sellainen paikka, missä meillä varmasti vietetään aikaa – aikaisemmassa omistusasunnolla lasitettu 9m2 terassi oli ruokapöytineen käytössä maaliskuusta marraskuuhun. Eli kiitokset vielä asiaa kommentoineille.
Rakennusprojekti Glasshill 