Tak-tak-kaa

Tämä päivä vei meidät taas kaksi askelta eteenpäin: takka on muurattu paikoilleen ja ensimmäisessä huoneessa on sisäkatto paikoillaan. Tuntuupa hyvältä.

SE takka

Takan osalta valintaa ohjaavana tekijänä oli sen viemä tila. Takka sijoittuu keittiön ja olohuoneen välille, noin 140 cm leveää palomuuria vasten. Syvyyttä ei voinut olla liikaa, sillä meidän talossa ruokapöytä sijoittuu takan etupuolelle. Lämmitysjärjestelmän puolesta varaava takka ei ollut pakollinen, vaikka takalla tuotetaankin lisälämpöä pilpin tueksi. Tärkein takan valintaperuste oli se fiilis, tunnelma joka sillä luodaan, palapeli jonka se täydentää.

Jo aikoinaan, kun etsimme sitä oikeaa pohjapiirrustusta, pyörittelin pitkään työpöydällä mallia, jossa kahteen suuntaan avautu takka on katseenkiinnittäjänä sisääntulossa. Tuollon ihastuin Nordpeisin valikoiman Jersey-takkaan ja olen ihastustani näköjään fiilistellytkin 07/2010 julkaistussa asuntomessupostissa. Kysyin jo tuolloin huvikseni hinnan takalle, koska ihastuminen budjetin ulkopuolisiin asioihin on ärsyttävää ja koska tuoteperheen hintataso oli hyväksyttävällä tasolla niin jatkoin Nordpeisin valikoimaan tutustumista.

Pohjan selvittyä ja tilarealiteettien varmistuttua valinta alkoi tiivistyä. Vuosi sitten keväällä piipahdettiin miehen kanssa takkamyymälään katsastamaan ja hipeltämään, herättääkö takka samoja tunteita luonnossa kuin kuvissa. Ja niin Nordpeisin Estoril alkoi tuntua omalta valinnalta. Se on kaunis, linjakas, sopivan kokoinen, mukavan moderni ja itsensä kuvittelu loikoilemaan takan lähistöllä ei tuota vaikeuksia.

Valitsimme tuon kapean mallin, jossa puuteline on takkasydämen alapuolella. Erillinen puukori ei siis loju tiellä (eipä…) ja jälkikasvu ei ihan heti yllä koskettelemaan luukkua (juu ei varmasti…).

Asentajat saapuivat aamulla tontilla paikalle. Hetken jos tovinkin aikaa arvottiin, että mihin kohtaan nuo takat tarkalleenottaen asennetaan, kun hormipaketissa on selkeästi harjasta tovin päähän tulevat juuripellit, mutta takka itsessään pitäisi laittaa keskelle seinää ja puhkaista katto harjan kohdalta läpivientiä varten. Olin delegoinut asennuksen sopimisen niille, jotka siitä jotain ymmärtävät, mutta ainoana asiasta muistavana paikallaolijana päädyin kokonaisuutta pähkäilemään.

Eipä ihan heti tulisi mieleen se, että sisäkaton harjan ja ulkokaton harjan ei tarvitse olla linjassaan toisiinsa vaan ne mukautuvat erkkereihin ja katoksiin. Eli läpivienti tehdään sisäkaton harjan keskeltä, mutta ulkokatossa piippu tulee selkestä harjan sivuun.  Eli amatööri panikoi, ammattilaiset kasasivat takan sinne minne se kuuluikin. Hormi rakentui paikoilleen, mutta ulkokaton piipunreikä jäi odottamaan sateetonta asennushetkeä, välikaton reikä on varmaan ehkä jo nyt iltasella valmistunut paikoilleen.

Kasaaminen käynnissä

Rakenteet saumattu, hormi paikoillaan.

Takka saa lopuksi vielä valkoisen pintakäsittelyn ja pääsee kaikkeen kauneuteensa. Takan olisi voinut kasata keveytensä ansiosta lattiapinnankin päälle, mutta nyt lattia rakennetaan tuohon takan ympärille. Takkasydämen luukku on musta, kromiakin olisi ollut tarjolla. Hormi on harjattua terästä ja menee yksiin putkimaisen liesituulettiman kanssa ja riittää meille kimmellyksen osalta. Mutta on se jo nyt kaunis.

Ett tak, siis sisäkatto

Sisäkatosta mainitsinkin jo, että oma talkooporukkamme aloitti sen asentamisen paikoilleen. Tarina katon hankinnasta sen sijaan on kertomatta, sehän ehdittiin ostamaan kahteen kertaan. Aiemmasta päätöksentekovaikeudesta mainittuani ei taida yllättää, että kattomateriaali vaihtui siinä ostokertojen välillä.

Sisäkaton osalta materiaalivalintaa mutkistivat kattoon lyödyt erikoisvahvistetut kipsilevyt, jotka jännittävät kattorakenteet kuntoon – taas yksi asia, josta kiitämme heikkoa pääsuunnittelua ja vauhdissa kasaanjuostuja rakennekuvia. Vaihtoehtoja oli periaatteessa kolme; toisella kipsilevykerroksella vahvistettu ja sitten seinien tapaan tasoitettu katto, kattoon kiinnitettävä teollinen kattopaneeli tai aito puupuneeli. Ehkä vaihtoehtoja oli sitten liikaa näissäkin..

Pitäisi laskea monta kertaa sana budjetti mainitaan tässä blogissa, mutta kattoakin valittiin säästöt silmissä kiiluen eli puupaneeli käyttö rajattiin kosteisiin tiloihin. Saunan ja kylpyhuoneen katto vahataan Saunasupilla itse, koska valmiiksi valkovahatut/lakatut eivät sovellu kosteisiin tiloihin – tämän painottamisessa mainonnassa olisi vähän vielä parannettavaa. Kodinhoitohuoneeseen ja vessoihin otettiin valmiiksi valkeaksi käsitelty paneeli. Ison vessan kattomateriaali katsotaan vähän menekin mukaan; laitetaan sitä mitä jää järkevämpi määrä.

Naapuritalossa päädyttiin suomalaisiin Halltex-levyihin, meillä arvottiin pitkään virossa valmistettavien Isotex-levyjen kanssa. Sarjasta löytyi hauska harmaaseen taipuva Forest Silver-levy, joka 30 sentin leveydessä olisi mukavan massiivinen. Päätyponttaukset uupuivat, mutta rautakaupasta kerrottiin pituuksia löytyvän parhaimmillaan 4250mm pitkinä eli esimerkiksi kaikki makuuhuoneet olisi saatu tehtyä kokonaisista levyistä. Hieman häiritsi, ettei levystä löydy googlaamalla kovin paljoa tietoa (ennen kuin eksyy vahingossa huonosti hakukoneoptimoidulle isoplaat.eu-sivustolle ja välttää keskustelupalstahaukut) sekä asennuksellisesti se, ettei hakasnaulainkiinnitys (tuttavallisemmin niittipistooli) onnistu kovien levyjen takia. Eli levyt oli tarkoitus kiinnittää liimaamalla. Kulminaatiopisteitä oli kaksi; löytyi työmies, jolla oli itsellään tuota katossa ja joka ei pelännyt kiroilla ääneen katosta tippuvia levyjä. Ja rautakaupasta tuli soitto, että tavaraa ei saakkaan tilatuissa mitoissa vaan päätypontittomia (=eläviä) saumoja tulisi sittenkin joka huoneeseen. Tilauksen sai peruuttaa halutessaan, koska kauppa joutui myymään ei-oo:ta.

Homma seis ja tarjouslehdet lukuun. Olin oikeastaan koko katonvalintaprosessin ajan himoinnut harmaaseen taittuvia mdf-levyjä, joiden värinkesto ja valonheijastus olivat ominaisuuksiltaan paljon puupuristelevyjä paremmat. Koko kevään tarjouksessa oli vilahdellut kyllä muita värisävyjä, mutta Malerin hopeasaarnia ei. Kunnes päällä oli katon ostamisen pakkorako ja tuuri oli kerrankin meidän puolella; juuri haluttu tuote tuli paikallisen Bauhausin tarjoukseen ja oli myös hintapoliittisesti järkevä muihin vaihtoehtoisin verrattuna.

Ensimmäisen huoneen katto paikoillaan, lampunpaikat tähdätty ja rei’itetty. Kuviosahalla. Respect.

Mdf-levy vaatii kunnon ilmanvaihdon eli katto rimoitettiin vielä uusiksi. Ekan kerran se on siis rimoitettu kipsilevyjen kiinnitystä varten. Valaisimille lisättiin lisärimat, koska sähköpaikkojen pitäisi kestää sähkömiehen mukaan 15 kilon paino. Ei ole tarkoitus laittaa sängyn yläpuolelle pudotessaan vaarallisen painavia valaisimia (vaan ehkä tämä kaunotar), mutta siihen on halutessaan mahdollisuus… Kattoon tulevilla halogeeneille rakennettiin vanhaa kattorimoitusta mukailevat kotelot eli leveydessä on mahdollista osuttaa nuo halogeenien reiät uudenkin kattomateriaalin keskelle, jotta niistä tulee siistit. Jälkikäteen mietittynä epäsuora valaistus olisi säästänyt myös työvaiheita kotelointien, valaisinreikien jne. jäädessä pois, mutta ehkä tuosta valaisinsuunnittelun käytönjärkevyydestä on jauhettu  jo tarpeeksi.

Next steps

Sisäkatto näyttää kuitenkin oikeasti hyvältä ja pelaa nätisti yhteen lattioihin tulevan vaaleanharmaan laminaatin kanssa. Jonka koe-erä saadaan ehkä viikon sisällä tähän huoneeseen myös paikoilleen – kieltämättä tuollaisen kävelemään oppineen 10-kuukautisen pikkurakentajan kanssa olisi sangen houkuttelevaa, että olisi yksi huone, jossa juniori voisi turvallisesti olla teljettynä leikkiä rauhassa 😛

Myös tapettierä kotiutui brittiläisestä verkkokaupasta; samplet tilasin täältä, materiaalit tulevat valintojen hintoihin pohjaten täältä, mukaan lähti myös extempore-lastenhuonetapetti, johon palataan viimeistään tapettitalkoiden yhteydessä.

Ensi viikolla on muutenkin odotettavaa; keittiö-kodinhoitohuone-kaapistokuorma x 2 taloa pitäisi kaartaa pihaan torstaina eli roudaus-tetris-arvo-kiinni-tetris odottaa myös nurkan takana. Jännä nähdä miten tila riittää kaikelle.

Mainokset
Kategoria(t): Budjetin ylitys, Käytännön asiat, Materiaalien valinta, Seinät, Sisätyöt, Sisustus, Tilanne Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Tak-tak-kaa

  1. Paluuviite: Koivuja keittiössä, ovet hankittu | Rakennusprojekti Glasshill

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s