On muuten aika vaikea päättää seinien väri. Tapetti näyttää tapetilta. Keittiönkaapit ovat sen värisiä kuin mallikeittiön kaapit. Puu on puuta. Mutta maali vaihtaa väriään valaistuksen, seinän pinnan, muun sisustuksen ja melkeinpä ehkä myös planeettojen asennon mukaan. Iso pinta näyttää eriltä kuin se naurettavan pieni näytelappu ja tietokoneen ruudulla harmaa on sinistä ja sininen harmaata, vähän näytön kalibroinnista riippuen.
Oikean maalin valitseminen on siis vähän kuin voittaisi lotossa. Tai saisi edes neljä oikein, onnistuisi tekemään hyvän kompromissin, joka toimii sekä visuaalisesti että käytössä. Osa maaleista kun näyttää hyvältä, mutta tahrat eivät ole pyyhittävissä, osa on käytössä lujia mutta heijastaa taas valon ”väärin”. Ja kun on löytänyt mieleiset värit, pitäisi vielä tietää tykkääkö siitä enemmän himmeänä, puolihimmenä, kiiltävänä vai mahdollisesti strukturoituna. Yhrm-köh.
Tuntui, ettei oikeaa valintaa ollut olemassa. Niinpä kerrankin turvauduin suunnittelemisen sijaan erilaiseen strategiaan: lykkäsin maaliasioiden selvittämistä viimeiseen mahdolliseen hetkeen. En soittanut maalilinjalle, en Googlannut muiden bloggaajien valintoja, en viettänyt unettomia öitä photoshopin ja tee-se-itse-maalausohjelmien kanssa, kun tuo ruuturesoluutiorealismi oli työn puolesta tiedossa. No, ehkä vähän salaa vilkuilin naapurin tontille unohtamia maaliesitteitä. Mutta jätin kerrankin jotain viime hetkeen ja valitsin maalit kaupassa tuntia ennen kuin niitä alettiin levittää seiniin.
Onni on hyvä myyjä
Mainittakoon, etten ole kovin mukavaa kauppaseuraa, kun on kyse nopeasta päätöksenteosta. Tykkään suunnitella asiat etukäteen, olla varma. Haluaisin sisustaa tietyllä tyylillä, mutta päädyn silti tekemään erilaisia valintoja. Silti löysin itseni maalihyllyltä ilman mittakuvaa ja väsynyt lapsi takaamassa sen, ettei homma venyisi vatkuloinniksi. Näissä tilanteissa onni oikeasti on hyvä myyjä, tällä kertaa sellainen löytyi Kirkkonummen K-raudan maaliosastolta. Myyjädaami kävi himmeysasteet läpi järkevästi, otti puheeksi lasta silmäillen maalien puhdistettavuuden ja opasti valitsemaan mikä valkea on oikea valkea. Pokka ei pettänyt siinä vaiheessa, kun aloin hahmotella seinien mittoja esitteen kanteen pinta-alojen tietoonsaamiseksi. Myi myös pyynnöstä sellaiset maalausvälineet, joita käyttäessä ei mennyt hermo, mutta osasi myydä niihin myös halvemman merkin kahvat. Pitää vaan kunnioittaa ihmistä, joka saa ostajan tuntemaan itsensä varmaksi päätöksistäänja lähtemään urakkaan hyvällä mielellä.
(Hyvästä palvelusta sivuhuomautuksena: Kävin ostamassa Kivenlahden Puukeskuksesta tasoitteet seiniin. Nuorehko myyjäpoika katseli hetken aikaa silmiin ja kysyi sitten suoraan, että kukas oikeasti lähettää naisen hakemaan tasoitteita? Kun vastasin että aviomies, tyyppi vaan virnisti ja totesi, että hänpä kantaa sitten rouvan ostokset autoon. Kun selvisi, että ostokset painoivat noin 350 kiloa niin tuo kysymyksen asettelukin menee oikeaan mittasuhteeseen – kyse ei ollut sovinismista vaan ihan roudausrealismista. Mutta loistopalvelua > tyyppi muovitti henkilöauton peräkontin (köh, köh, tämäkin oli niitä valmistautumattomia ostoksia) ja roudasi kamat kyytiin. Pitää kunnioittaa tilannelukutajua).
Kalpeaakin kalpeempaa
Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa merkkitietoisuus; olen Maalilinja-mainonnan uhri ja uteliaisuuteni veti Lumi-sarjan puoleen eli Tikkurilan maalit olivat luontainen valinta seiniin, jotta kokonaisuus pelaisi yhteen.
Valkoinen on valkoista, tosin niitäkin vaihtoehtoja oli aika monta tarjolla. Höyry on kuulemma se perinteinen maalarinvalkoinen, Paperi taas lämpimänä valkoisena yleinen valinta. Värisävyt tuppaavat vaan itsellä valikoitumaan usein kylmän tai neutraalin puolelle, jolloin kylmä valkoinen tuntui omimmalta. Meillä on siis Talven valkoiseksi silkinhimmeään Joker-maaliin sävytetyt maalit makuuhuoneissa ja eteisessä. Värisävy tosin valikoitui perinteisellä entten-tentten-tuo > testataas miltä tää lappu näyttää päivänvalossa > ihan hyvä se on -taktiikalla.
Alunperin veri veti Lumi-maalien suuntaan, mutta sen pinnan pyyhkimättömyys sekä maalipurkin tuplasti kalliimpi hinta pistivät pohtimaan käyttöpaikkoja tarkammin. Mutta hyvin tuo Lumi on osattu brändätä valkealla sisustavien paremmaksi valinnaksi.
Lumin värisävyt taas näyttävät näytöllä hassulta, mutta tuota valkoistakin valkoisempaa Lumi-sävyä käytetään meillä tuomassa valoisuutta olohuone-keittiö-tilan valittuihin seiniin.
Ostoskrapulaa tela kädessä
Miehen ehdotus maaliasiaan oli, että maalataan kaikki nyt valkoiseksi ja mietitään sitten asuessa sisustusta tarkemmin – valkoisen seinän päälle kun nyt on aika helppo maalata päälle. Takan hormi tulee kuitenkin aika lähelle seinää ja vaikeuttaa maalausta tulevaisuudessa. Tarkemmin jäsentelemättömästä syystä kaipasin olohuoneen pitkään seinään jotain väriä. Värilastuja näkimällä löysin kivan näköisen vaaleanharmaan. Harmaista oli takaraivoon jäänyt vissiin Oliviassa tai Divaanissa ollut artikkeli teemalla ”Onni on oikeanlainen harmaa” – en harmikseni löydä tuota linkitettäväksi, mutta sen pointtina oli se, että harmaa on ehkä veemäisin väri, jos mielii löytää sävyn, joka näyttää hyvältä seinäänkin levitettynä. Tästäkin muistosta huolimatta harmaa tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja pidemmittä empimättä heiluttelin mallilappua myyjälle > tätä otettaisiin sit noin 27 neliön seinään menevä määrä.
Ostokrapula tuli neljä tuntia myöhemmin, kun levittelin jääkaappien taakse näkymättömiin jäävään kohtaan ostettua värisävyä;
— ”Tää väri on ihan hassu..” (mutinaa, levittelyä)
— ”Tää on violetti, kattokaa nyt tätä väriä!” (Rauhoittava kommentti siitä, että maali on märkää ja kyseessä eka kerros, sen kuuluukin näyttää vielä erilaiselta)
— Kierrokset kasvavat: ”Nyt tää näyttää ihan vaaleanpunaiselta!! Ei jumal**ta, meille ei. tule. pastellikotia. EI. tule.” (Maalaa nyt vain ja katotaan miltä se näyttää kuivuttuaan ja toisen kierroksen jälkeen.)
– Tyytymätöntä murinaa. (Mies lupaa fiksuna maalata seinän valkoiseksi, jollei se ole hyvä, mutta ilmoittaa että ostettu maali maalataan nyt siihen seinään.)
Miten jostakin asiasta voikaan olla niin epävarma. Tasoitettu valkoinen seinä nyt vain on niin KAUNIS. Sen pilaaminen nopeasti valitulla värisävyllä, joka ei ehkä ole linjassa muiden kanssa, joka ei ehkä edusta sitä tyyliä-jolla-haluaisi-sisustaa-mutta-jota-ei-aina-malta-noudattaa.
Kymmenen minuuttia seinän maalaamisen jälkeen väri alkoi tasoittua. Ulkona grillatun eväsmakkaran jälkeen seinä näytti itse asiassa aika kivalta. Tosin aurinko oli myös kiertänyt siinä vaiheessa olohuoneen ikkunoiden ulottumattomiin. Mielenkiintoista nähdä, millaisia tunteita seinän katsominen ja uudelleenmaalaaminen herättää huomenna – onko harmaa kiva harmaa vai onko meillä seinä, joka vaihtaa planeettojen asennon mukaan väriä harmaasta vaaleanpunaiseksi 😀 Onni on kuitenkin myös mies, joka pitää valitun linjan ja pikkuveli, joka osaa sanoa ne oikeat rauhoittavat kommentit oikeaan väliin.
Kädenjälki näkyy
Tässä muutama otos päivän hommien tuoksinasta:
Valkoista seiniin, hyvältä näyttää.
Epäilyn hetki.
Iso pinta näyttää jo ehkä paremmalta..
Oma koti, omat tarinat
Oma koti, oma lupa. Se hyvä puoli rakentamisessa on, että jos tulee päähänpistos, jota mielii toteuttaa ja jolle haluaa tulevaisuudessa hymyillä, sen voi myös toteuttaa. Järjen rajoissa tokikin. Jossain vaiheessa päivää alkoi lapsettaa. Tuijottelin lattialla telojen roskientarttumissuojaksi levitettyjä lehtiä ja silmä tarttui mainokseen, jossa listattiin selviytymiskeinoja perheellisille.
Yksi kohta osuu vauva-arjen elämäntilanteeseen ja revin sen irti esitelläkseni miehelle hyvänä herjana. Hekottelun lopputuloksena päädyttiin liimaamaan tuo teksti piiloon makuuhuoneiden vaatekaappien taakse piiloon jäävään seinään > sielläpähän on piilossa muistuttamassa ja löydettävissä joskus tulevaisuudessa, jos joku päättää joskus vaatekaapit purkaa.
No, enpä ollut lapsetuksekseni ainoa. Mies innostui telaa puhdistaessaan kirjoittelemaan seinään nimikirjaimensa. Ilonpilaaja aka allekirjoittanut maalasi taidepalan piiloon minuuttia myöhemmin,, mutta kamerna filmille tämäkin älyn jättiläinen oli jo ikuistunut.
Niin, että nämä viimeiset nyt vain muistutuksena muillekin: Rakentaminen voi ja saa olla kivaa, koska kodistaan pitää osata nauttia myös muuttohetkellä.
Rakennusprojekti Glasshill 