Harlekiini

Mies on suomalaisen suoraviivainen, rakastaa populaarikulttuuria ja haluaa että se näkyy kodissakin (miksei, sanoo siihen vaimo). Tarkentaa, että hevimiehen väri on musta ja voisi sitä sisätiloissakin vähän käyttää (ei v****, sanoo siihen vaimo ja lisää perään että pardon my French).

Vaimo haluaa värikkäällesotkuisellesekavalle perhe-elämälle valkeahkon taustan jotta edes jossain olisi edes pientä yritystä kohti harmoniaa; mies on varma että lopputulos muistuttaa hammaslääkärin odotushuonetta. Tytär haluaa pinkin huoneen, jossa on tilaa ponille (ja tietty myös sen ponin), poika tahtoo pallopelinkestävät sisätilat ja pihalle fudiskentän.

Rahat alkaa olla lopussa. Tilaa ei ole mitenkään älyttömästi.
Tervetuloa meille.

Luvassa sananen sisustuksesta, siis.

Allekirjoittaneen maku ailahtelee puhdaslinjaisen skandinaavisesta yltäkylläiseen barokkihörvellykseen – sisustusmaku on siis lähes yhtä kaksisuuntainen kuin rouvan mielialakin (en ole tästä mitenkään ylpeä, onneksi ikä hioo joka päivä joitain särmiä kai pois). Käytössä oleva vähäinen tila rajaa onneksi pahimmat mauttomuudet valikosta ja suunnitelma onkin nyt liki yllättävän linjakas – ehkä liiankin? En nimittäin periaatteessa tykkää siitä, että samasta sarjasta hankitaan monta ratkaisua; kerroksellisuus ja tarinat loistavat poissaolollaan, jos koko homma on kopsattu katalogista tai sisustuslehdestä (tai -blogista, tätäkin näkee) ja pastettu omaan olohuoneeseen. Toisaalta, jos tämänkin lässytyksen jälkeen jaksat lukea alaspäin, huomannet, että aika perustrendisisustus on meillekin tulossa. Informaatiouniversumissa kasvaa helposti laumasieluksi, näemmä. Onneksi asun sellaisen ihmisen kanssa, joka pitää aika tarkasti kiinni siitä että kodissa pitää näkyä myös ihmisen persoonallisuus (tai ainakin se, mitä ko. ihminen tykkää kuunnella).

Tämä tulee olemaan olkkarin hallitsevin asia kaikista. ihan ÄLYTTÖMÄN iso Ramones-juliste, joka on viimein saatu kehystämössä ripustuskuntoon. Asuu tällä hetkellä miehen työpaikalla.

Muutenhan kaikki on ollutkin selkeää (tai jotain), ks. esittelyn-tapainen täältä ja unohda heti kaikki, mitä siellä pintamateriaaleista sanotaan: Aarni-tapetille piti perherauhan nimissä sanoa goodbye ja kaakelitkin tulevat aivan jostain muualta kuin Pukkilasta. Yhtä kaikki vaaleaa pintaa ja yksinkertaista meininkiä lähes läpi linjan.

Poikkeuksen tekee kyökki, johon tulee kahdelle seinälle tapetti (sama tapetti kahdelle seinälle! Vallankumouksellista!) ja välitilaan lasi päälle. Päikyn ansiokkaassa seinäpohdintapostissa  vilisee omaankin makuun passelia puu- ja pensasaiheistoa, mutta kiitos Lilyssä majailevan ihanan Lauran ja bloginsa, huomasin jossain vaiheessa kevättä seonneeni harlekiiniruutuun. Osansa prosessissa oli myös Köpiksen-reissulla ja mm. Hayn kokoelmien tarkalla perkaamisella – kasvoin noin kuukaudessa harlekiiniruutua rakastavaksi henkiseksi tanskalaiseksi. Ruutukuosi oli lisäksi  liki ainoa sisustusajatus, joka sellaisenaan kelpasi perheen kummallekin aikuiselle ns. laakista. Eli kiitos Tanska, kiitos Ferm Living ja harmaa Harlekiinitapetti (kuvassa se nätti vedenvihervä versio, jota en uskalla valita etten kyllästy siihen).

Ferm Living Harlequin, lähde Fermin oma blogi (karttakaa kuin ruttoa, niin ihania ideoita ja kuvia että lähtee järki!)

(Ja voi tuota pupustakin! Just oikealla tavalla vähän kitch mut ei kuitenkaan. En kestä.)

Koska kyökkiin tulee harlekiinia, niin aion pistää sitä kodinhoitohuoneeseenkin. Miehen toivomana mustana (siitäs saa). Tosin vain seinätarran verran: ajattelin telata seinät kiiltovalkoisella maalilla (kai sellaista on, ainakin julkisissa tiloissa tuntuu olevan?) ja vetää yläkaappien kanssa linjaan tuon alemman kuvan mustan ruutuseinätarran. Mielessä oli jo varsin kunnianhimoinen, graafinen seinämaalaus-aihio, mutta joudunpas nyt kerrankin toteamaan, että vaikka ehkä pystyisin tai kykenisin, en nyt jaksa. Pari yötä sitä mielessäni luonnostelin, mutta kun en saanut paperille, niin anti olla (edellisen omistuskodin lastenhuoneeseen tuli seinämaalaus, mutta vasta pari kuukautta ennen kuin lapsi numero kaksi syntyi. Nyt en ota samanlaista ristiä saati riskiä…). Ostan siis tanskalaisilta seinätarraa, tällaista:

Lähde: verkkokauppa houm.fi, Ferm Livingin Harlequin-seinätarra. Yksinkertainen ja sievä.

Ja siinäpä se sitten oli. Lastenhuoneet ovat vielä suloinen mysteeri, todennäköisesti muutetaan sisään, fiilistellään ja katsotaan mitä niistä tulee. Fermillä on kertakaikkisen ihania ratkaisuja myös niihin (kuten tekstiilejä ja astioitakin, mutta kuten alussa mainitsin, en olisi ehkä ihan valmist hankkimaan kaikkea tätä yhdeltä luukulta…) ja jotenkin toivon, että tyttären huoneen pahimmat ällöpinkit prinsessaunelmat (anteeksi Isa jos luet tätä isompana, tiedät kyllä mitä äiti on näistä asioista mieltä) saataisi korvattua lintu- tai perhosaiheilla tai jotain. Poikani jalkapallo-asioista en ole vielä ehtinyt ahdistua, koittakoon se aika sitten muuton jälkeen.

(ai niin. Lupasin jotain sneak peekiä niihin laumasieluisiin sisustushaaveisiin. Tässä on, kommentoikaa ja kertokaa kokemuksia, koska valtaosalla niitä varmasti näistä kamoista on:

– Olkkarin sohva: Adean Band. Haluan, tarviin, säästän ja pötköttelen siinä koko loppuikäni jos laatu riittää. Kestääkse?

– Uusi ruokapöytä: Loop Haylta. Jos ostais tuohon vielä pienemmän kannen ja säilyttäis sitä isoa esmes juhlia varten öö jossain. Onkohan maailman huonoin idea (on. Meillä ei ole säilytystilaa.)

– Eteisen lamput: Artekin käsikranaatti x 2, tai kolme. Kulutin nuoruusikäni Artekia vihaten ja täytettyäni 28 aikoinaan huomasin yhtäkkiä olevani ihan sekopäisyyteen asti Aalto-fani. )