Leaps of faith

Tilanne: rakennuttajaperhe ajaa illalla katsomaan, missä raksalla mennään. Kuuleman mukaan laatoituksia on jo tehty. Mies astelee kylpyhuoneeseen ensin, vaimo tulee perässä. Mies avaa keskustelun.

”Minkä näistä kylppärin seinistä pitikään olla se tehosteseinä?”

”No se… venaa, oota, niin MILLE seinälle ne raitalaatat on nyt laitettu?! Voi itku – – – No just näinhän ne pitikin olla. Niin mä olin ohjeisiinkin kirjottanut. Nää on ihan oikein. Mitä sä sekoilet.”

”OK, kato kun mä en ite ollut ihan varma että mikä seinä sen piti olla.”

”MITÄ? Miten niin et ollu varma? Tästä on puhuttu varmaan sata kertaa. Te miehet vaan ette ikinä kuuntele tai jos sä joskus kuunteletkin niin et IKINÄ muista MITÄÄN.”

”No mut hei. Mä tiesin mihin HUONEESEEN ne raitalaatat on tulossa.”

* * *

Meillä A-talossa tehdään siis jo pintoja. Heti kun viimeiset tasoitukset on meillä tehty, siirtyy tasoitus-ammattilaisemme kipi kipi B-taloon ja aloittaa hommat siellä. Työmaalle on noudettu laatat, laminaatit, kattolevyt ja saunan seinäpaneelit. Vielä kun puserretaan Puukeskuksesta märkätilojen ja vessojen kattopaneelit, ovat pintakamat kasassa. Ostimme tänään muuten myös elämämme ensimmäiset lattiakaivonkannet. Juhlallista.

Tässä pientä kuvakavalkadia tähän mennessä tapahtuneesta, sitten viime näkemän.

Tasoitettua seinää.

Itku (ilosta!) meinasi päästä, kun näki ensimmäiset tasoitetut seinät. Se rauhallinen, siisti näky (kaveri, joka näitä tekee, on TODELLA taitava ja huolellinen, lakki päästä ihailun merkiksi!) oli uskonpalautus siihen, että kyllä tästä vielä koti tulee. En olisi aiemmin uskonut, että tasoitetusta sisäseinästä voi ihminen tulla näin onnelliseksi.

Keittiö oli tässä vaiheessa lievästi sanottuna askeettinen. OK, on se vieläkin, mutta seinät on roilottu eli piuhat kulkevat jo tuolla kiviseinän sisällä ja seinät on – tadaa – tasoitettu. Kiviseinän ilme muuttuu täysin tasoituksen myötä. Alkaa nimittäin näyttää seinältä eikä muurilta. Kiviseinän takana on kodinhoitohuone ja kylppäri, keittiössä seinälle tulevat kylmäkoneet.

Samaisen kiviseinän toiselle puolelle kirjasin jo hyvän aikaa sitten ohjeita siitä, mitä millekin seinälle tulee. Lopullinen laattojen valinta oli yllättävän iisi: yhtä seinää lukuunottamatta kaikki kaakeloitavat vedetään 60 x 30 -kokoisella leikattureunaisella, kiiltävällä valkoisella jota ostimme Laattatukusta (joku voisi myydä näille muutaman pussillisen web-suunnittelua, vinkki vinkki…), ingressin keskustelussa mainittu pahamaineinen raitalaatta puolestaan on ABL:ltä Fap Ceramichen ihanaa valkoista Cupido-laattaa, joka ei alla pian nähtävissä kuvissa valitettavasti pääse oikeuksiinsa. On nimittäin nätti kuin mikä. ABL oli täynnään kaikenlaisia ihanuuksia, mutta koska budjettimme menee joka tapauksessa vähän pitkäksi (käsi pystyyn, jos yllätyit…), piti siellä kulkea silmät kiinni ja lähteä pois ennenkuin päätyi ostamaan esim. graafisesti pintakuvioituja laattoja, joiden kappalehinta oli kolminumeroinen. Erityiskiitos kumpaisellekin laattamyymälälle aivan uskomattoman hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta: kiitos.

Kuvassa nuori isäntä sadevarusteissaan olohuoneen ikkunan edessä. Sotku & vastavalo ftw.

Ollaan me ulkotöitäkin tehty. Koska oli pakko. Vapun alla huomattiin, että terassin piskuisen valokatteen tukipuut alkavat ottaa ns. sään armoilla -damagea, eli ne piti suojata ennen pysyväisiä vahinkoja. Vappuaattoa edeltävä sunnuntai ja suuremmalta puoliskolta vappuaatto ja sitten vielä itse asiassa vappupäivän iltakin sudittiin rakenteisiin valtti-pohjustetta ja nyt on pohjamaalikin paikallaan. Tikkailla keikkuessa kelpasi ottaa aurinkoisia valokuvia. Huomaatteko muuten, pihallamme on yksityinen kaatopaikka (yyh).

Jännitys, josta jauhoin edellisessä kirjoituksessani tilan tunnusta ja riittävyydestä, alkaa olla taaksejäänyttä elämää. Kun ruskeat kipsilevyseinät ovat saaneet vaaleanharmaan tasoite-asunsa, tuntuu tila taas astetta suuremmalta. Muodot ovat ihanan selkeitä ja valo kulkee sievästi, vaikka kyseessä on mitä yksinkertaisin pieni perus-omakotitalo eikä nelimetris-huonekorkeuksinen arkkitehtoninen helmi (tai siis helmi tämäkin on, mutta erilainen. Sellainen pieni ja vaatimaton helmi).

Aikuisten makkarin ovelta kun katsoo, niin tällaista näkyy. Valokatkaisijan paikka on tasoitteen alla, sen alapuolella äänentoistosäätimien (ks. Leila K. -postaus) lokonen. Oikeanpuoleinen oviaukko on poikasen tuleva huone ja musta aukko ”iso” wc. Ahhahhaa.

Nykytekniikka on kovasti ihmeellistä. Pilp on suomeksi poistoilmalämpöpumppu ja sellaisella pitäisi torpan lämmetä. Takkakin tulee, mutta se on vielä paketissa pihamaalla. Olenkohan luvannut kirjoittaa siitä jossain vaiheessa? Pitäisi varmaan.

Ja nyt. Ensimmäiset näkyviin jäävät pinnat Lasimäjen A-talosta kas tässä. Kylppärin laatoitus on aloitettu ja liki tehty tänään. Olen onnellinen. Siitä tulee nätti. Tuohon tulee suihku. Laatta näyttää kuvassa matalta, mutta on niin kiiltävää, että siitä voi peilata oman kuvansa. Tähän voitte kuvitella sellaista innostunutta hytinää, tasajalkahyppyjä ja pieniä tuuletuksia, sillä niitä oli ilmassa kun tämän tänään illalla ensi kertaa näin.

Kuten sanoin, ei kuva ja rakennuspöly tee oikeutta tälle kaakelikaunokaiselle. Cupidon pinta on raidoitettu ja kiiltävä, laatta on paksu ja vaan kertakaikkisen kaunis. Ja 90 cm leveä! En tiennyt että niin leveitä laattoja on olemassa ennenkuin ostin!

Cupido-lähis oikealla. Se on nätti. Onneksi en alkanut itte laatoittamaan. Menisi hyvät laatat hukkaan.

Lisäksi tänään on viety roskia – mieheni on Ämmässuon Foursquare-mayor – ja kuskattu kamaa myös tontille.

Lisäksi haettiin tällaiset. Ensi viikolla ne kuulemma laitetaan paikoilleen. Ja sit on taaaaaas jännää. Ajatella, jos ei tarttis aina lasten vessahädän iskiessä ajaa Mankin nesteelle…

Hanat ovat noudettavissa. Keittiö tilataan ensi viikolla. Muut pintamateriaalit ovat jo mestoilla (legendaarisia listoja lukuunottamatta). Valaisimet on tilattu ja Terawatt asentaa ne samalla sisäkaton kanssa. Suomen sisustustakan toimittama, täysin toiveideni mukainen takka könöttää pressutettuna tontilla. Jos mitään katastrofeja ei tapahdu, etenee homma toukokuun aikana liki muuttokuntoon.

Ja hyvä niin. Vuokrakoti on irtisanottu ja täältä muutetaan pois 30.6. 2012. Ei paineita.