Väliseinäfiilareissa

Räystäät tippuu. Tai siis tippuisivat jos sellaiset jo paikallaan olisivat. Harjatiilet onneksi on. Talvi on rientänyt kovaa kyytiä kevään korvalle ja A-taloa on viimeiset kuukaudet rakennettu oikeastaan kokonaan ammattilaisvoimin, meidän keskittyessä lähinnä laskunmaksuun. Projekti on edennyt hyvää kyytiä myös näin, vaikka omatunto välillä kolkuttaakin. Samoin siivoushommien laiminlyönti näkyy kalliina ammattilaistunteina, eli mitä pidemmälle kevääseen mennään, sen enemmän tulemme mekin Mäjellä aikaa viettämään. Ja sehän sopii.

Ajankulu ja vaivihkainen, ilman omaa osuuttamme tapahtunut eteneminen konkretisoitui viime sunnuntaina, kun pääsimme piiiiiitkän breikin jälkeen tsekkaamaan, miltä raksalla näytti. Talolta. Ulkoa päin ovia lukuunottamatta ihan oikealta omakotitalolta laudoituksineen ikkunoineen smyygeineen pellityksineen kattoineen lumiesteineen päivineen. Pieneltä ja yksinkertaiselta taloselta, mutta kovin kivalta. Meidän talolta, vaikkei omin kätösin ollakaan sen tekemiseen niin osallistuttu.

Sisällä on betonilattia, jonka sisällä kiertävät lämmitys- ja vesiputket. Ulkoseiniin on vedetty villat, höyrynsulut, sähköt ja levyt. Katto paketoitu höyrynsuluin ja iso osa ilmastointiputkista paikoillaan. Ja väliseinärungot toiselta puolelta levytettynä. Tänään on vedetty sähköt väliseiniin. (Tiedän, koska osallistuin päivällä puhelimitse tärkeän ratkaisun tekemiseen: kuinka korkealle lattiasta katsoen tuodaan wc-pönttöjen taakse tulevien ledinauhojen tarvitsema sähkönsyöttö. Päädyimme noin puoleen metriin, josta ylöspäin setti vedetään seinäwc-koteloinnin sisäreunaa pitkin sen yläreunaan. Ettäs tiedätte. Toivottavasti oli oikea ratkaisu.)

Se, miten pitkällä kaikki jo on, valkeni kuitenkin tarkkaan ottaen vasta nyt väliseinien myötä. Huonetilojen hahmottaminen on tähän asti ollut silkkaa arvailua, tunnustelua ja fiilistelyä siitä, miten pitkä matka keittiön ikkunalta olkkarin ikkunoille oikein on. Ahdistus oli välillä aivan hirveä: anturavaiheessa näytti siltä, että rakenteilla on leikkimökki. Ulkoseinien pystytyksen jälkeen laskin askelmittoja ja mietin että ovatko lasten huoneet ns. oikeita huoneita vai pimeitä koppeja ja että mahtuuko keittiössä edes kääntymään. Sunnuntai-iltana seisoin joka huoneessa (jotka toki ovat täynnä luoja tietää mitä kaikkea rakennustarvetta, tavaraa, poistoilmalämpöpumppua sun muuta) hetken, hengitin syvään laastinhajuista sisäilmaa ja totesin, että hyvä on, erittäin hyvä. (OK, suihkutila ON niin pieni, että kaksi suihkua saattaa olla liiottelua, mutta ei haittaa. Vedetään pintaan vaalea kaakeli niin tuntuu tilavammalta.)

Maanantaina käytiin haistelemassa pintamateriaalitarjontaa. Tummanharmaata, eläväpintaista kymppikertaakymppi-lattiakaakelia, kiiltovalkoista isoa seinälaattaa, jotain kivaa valkoista tehostelaattaa, valkeaksi vahatun puun näköistä, reunaviistettyä 1-sauvaista laminaattia, isompaa tummanharmaata, eläväpintaista laattaa eteisen lattiaan. Säästöpaineet ovat aikamoiset, mutta kaikkea tuota tuntuu onneksi löytyvän ihan tolkulliseen yksikköhintaan – toki vinkkejä hyvistä toimittavista tahoista otetaan mitä suurimmalla ilolla vastaan.

Lauantaina mennään finalisoimaan keittiön ja vessain kiintokalustehankinta sekä makkareiden ja eteisen komero-ostos Lahteen Nelkoon. Hanavalinnat alkavat olla viimein klaarit – niistä voisikin kirjoittaa oman postauksensa päivänä jonain – ja valaisimista Päikky olikin kirjannut jo varsin kattavan raportin. A-talossa olemme päätymässä halogeenihybäreihin, joihin asennettaisi näillä näkymin ledit ja jollain sähkösuunnittelijan ehdottamalla muuntajashysteemillä (älkää kysykö, mä en ymmärtänyt yhtään mitä käytännössä oli tarkoitus tehdä) saataisi varmistettua himmentimien toimivuus ko. viritelmässä. Takka-asioista sovittiin yhden potentiaalisen myyjän kanssa palattavaksi huomenna. Puhallusvillat tulevat ensi viikolla, mutta niiden aikatauluttamisessa on vielä pari kysymysmerkkiä mihin pitää tuonnempana palata.  Tasoitusurakoiden ja vesieristämisen jälkeen olisi tarkoitus kai jatkaa mahdollisimman paljon omin voimin.

Onkohan muuten laatoittaminen sellainen homma jonka pedantti amatööri voisi itse tehdä? Toivoisin kommentteja kokeneilta – ajatus on kiehtova mutta voiko moista edes ajatella?

Ollaankohan tässä jo voiton puolella?