Unelmia ja keittiöhommia

Ajatella, ihan oikea KEITTIÖ.

En nuorempana uskonut, että lauantaidinnerit kotioloissa, omalla porukalla voisivat muodostua jotenkin merkittäväksi osaksi viikonlopun viettoa. Osin siksi, että lauantai-illat oli usein jo pitkälle eteenpäin kalenteroitu; aihetta juhlaan oli joka viikonloppu ja jos ei ollut, niin keksittiin. Kotona käytiin nukkumassa eikä jääkaapissa useinkaan ollut mitään valoa ravitsevampaa.

Toisin on nyt ja siksi ajattelinkin kirjoittaa postauksen A-talon keittiön valintaan liittyen. Olkaa hyvät.

Unelmat vs. todellisuus ja resurssit – jälleen kerran

Ruokapuolen hommat viehättävät sekä itseä että miehenpuolikasta ja tulevassa kodissa, missä keittiö aukeaa suoraan olohuoneeseen, pitää homma saada orkestroitua niin, että vaikka työn alla olisikin jotain sottaisempaa, voi illallisen jälkeen iltaa istua rauhallisin mielin ilman, että silmät pitää laittaa kiinni esim. tiskialtaan kohdalla.

Toiminnallisuuden lisäksi keittiön pitää olla nätti – oman makuni mukaan valkoinen, tästä ei onneksi tarvinnut taistella – ja jollain tapaa yksilöllinen, meidän näköinen. Tämän kliseekasan lisäksi rajoitteena oli hyvinkin maltillinen, suorastaan sniidu budjettimme (keittiön kalusteisiin max. nelisen tonnia, vähemmän on enemmän jne.)  ja toki toive tolkullisesta laadusta.

Kalusteiden sijoittelua (kuten muitakin säilytystiloja ja kalustettavuutta – meillä kun on paljon kamaa ja vähän neliöitä) mietti kanssamme sisustussuunnittelija, mutta loppupeleissä päädyimme aika lailla samanlaiseen pohjaratkaisuun kuin tuossa alkuperäisessä Seijantalo-messutalossakin on: U-keittiö, mutta originaaliin pohjaan nähden vesipiste ja kylmälaitteet vaihtoivat seinustaa päittäin, jotta apk saadaan mahdollisimman lähelle ruokapöytää ja vastaavasti tilaa riittävästi täyskorkeille jääkaapille ja pakastimelle (kodinkoneista lisää tässä keväisessä artikkelissa, niiden valinta sujui hienosti ja kone-asia on toimitusta vaille kondiksessa. Paitsi meidän liesituulettimen osalta, joka saapui meille tänään; laatikko kököttää tukkimassa väliaikaiskodin eteistä kuin paraskin joulupaketti).

Makuasiat ja valinnan vaikeus

Referensseinä keittiövalintaan lähtiessä mielessäni siinsivät rauhallisen kauniit, valkeat kyökit kuten allaoleva ihanan Valkoisen Harmajan keittiö, joka tässä kuvassa näyttää niin harmoniselta, ettei meidän perhesirkus välttämättä istuisi maisemaan lain 😀 . Harmajaan kannattaa muuten tutustua, koti on uskomattoman kaunis ja blogi mitä viihdyttävin. Varmaa siis oli, että keittiö tulee olemaan mitä yksinkertaisin ja valkoinen, perusmalli joka todennäköisesti löytyy joka ikisen toimittajan valikoimista. Se, mistä se hankitaan, määräytyisi hinnan, palvelukokonaisuuden ja yleisfiiliksen perusteella.

Laiskuuttamme emme jaksaneet kilpailuttaa näitä tunnetuimpia keittiöfirmoja (esim. Puustellin kuvittelin olevan hinnaltaan aivan out of our league, mutta ei se ehkä niin olisi ollutkaan. Jonkunlainen epäluottamus näitä perinteisiä suuria keittiömerkkejä kohtaan ainakin allekirjoittanutta vaivaa, mistä mahtaa tulla?) .

Alkuperäinen suunnitelma oli kävellä Kvikiin ja ostaa sieltä valkoinen Mano-keittiö oikein mitoin. Manon muotokieli viehättää edelleen, mutta ristiriitaisten käyttökokemusten perusteella sekä vanhalla kunnon ”eihittokaikillaontommonen” -argumentilla luovuin aatoksesta.  Sisustussuunnittelijamme suositti (ilmeisesti ns. sidonnaisuussyistä…) italialaista Aran-keittiötä, mutta budjettisyistä olisimme saaneet valita sieltä tasan yhden tietyn, edullisimman mallin eikä sen ulkonäkö suoraan sanoen vakuuttanut. Jos excel olisi antanut esim. 4-5 tonnin joustovaran ylöspäin, olisi Araniltakin alkanut löytyä kivoja ratkaisuja. Jatkoimme metsästystä valkoisen ja vetimettömän suhteen Ikeasta. En oikein innostunut.

B-talon ystäväiset olivat kesän 2010 asuntomessuilla tutustuneet Nelko-keittiöihin ja saaneet yhteydenoton varsin mukavan tuntuiselta kauppiaalta, joten päätimme tutkia myös tämän vaihtoehdon ns. perin pohjin. Eräällä keski-Suomen keikalla (viime kesänä…) otimme viimein pit stopin lahtelaiseen Nelko-myymälään, katsoimme malleja ja kuvia, hintoja ja kotimaisuutta (tehdas Lapinlahdella) ja totesimme, että tässä taitaa olla meille keittiötoimittaja.

Tällainen siitä sitten tulisi, keittiöstä. Paitsi ei TOD harmaita seiniä kun en haluu.

Valkoista vetimetöntä olisi saanut näiltäkin, mutta jostain syystä tuollainen todella miehekkään kokoinen rosterivedin alkoi kiehtoa. Päädyimme tuohon ylläolevaan Sirri-ovimalliin, kiiltovalkoisena ja mainitulla vetimellä. Kodinhoitohuoneeseen tulee samat kamat, mutta alakaapit kontrastin ja huvin vuoksi mustana.

Keittiö-asia alkaa siis olla komeasti pydessä sekä kalustuksen että koneistuksen suhteen. Pari sisustuksellista asiaa (joihin suunnittelija ei oikein ottanut kantaa) on vielä auki:

– mitä välitilaan? (maalaus/tapetti +  lasi -setti TAI Luja-menetelmällä vedeneristetty maalattu seinä ovat tällä hetkellä tasavahvoja suosikkeja, mutta MIKÄ tapetti…)

– keittiön lattia? Valkeahko laminaatti, kuten asuinhuoneissa, vai laatta kuten kodinhoitohuoneessa? Keittiö jatkuu suoraan olkkarista ilman saareketta/niemekettä, joten sama lattiamateriaali olisi siinä mielessä aivan perusteltu.

– Tasoasia? Laminaattiin on budjetillamme tyytyminen, ellemme onnistu hyödyntämään erästä viritystä josta ei nyt sen enempää. Mutta mikä väri? Olin alunperin ajatellut kontrastiksi täysvalkoiselle ovimaailmalle tummaa harmaata, mutta jotenkin täysvalkoinen perussetti on alkanut puhutella aina vain kovempaa ja kovempaa.

Kommentteja, kokemuksia tai mielipiteitä? Ilolla kuulisin!