Tonttu voi tulla ikkunan taa…

…niin siis voi, kun ne ikkunat on nyt asennettu paikoilleen. A-taloon ainakin. Niistä ja muista alempana lisää. Mutta tärkein ensin. Olemme kuulleet, että jokaisessa Kunnon Blogissa pitää järjestää ajoittain kilpailuja. Niinpä mekin nyt julkistamme ensimmäisen blogiarvontamme!

Katso allaolevaa kuvaa tarkkaan ja kerro meille kommenttiraidalla, mitä se esittää ja mistä mahtaa olla otettu. Miksikö? No tietysti siksi, että oikein vastanneiden kesken arvotaan huippupalkinto: osallistuminen seuraaviin talkoisiin! Kattotiilien ladonta tai seuraava työmaasiivouspäivä saattaa osua kohdallesi, kun toimit nyt heti. (Palkinto on mahdollista vaihtaa myös esimerkiksi lastenvahtivuoroon tai kaffepakettiin. Pidätämme oikeudet aikataulusäätöön ja -sekoiluun.)

Kisakuva! Mistä mahtaa löytyä tämä kaunis, graafisen rytmikäs näkymä?

Säiden haltijat ovat tänä viikonloppuna esitelleet osaamistaan niin näyttävästi, että tontille ajellessa hieman hirvitti. Naapurissa oli kaatunut muutama isompikin puu, mutta oma raksamme (jep, raksa! Ei enää tontti, monttu tai vesistö!) oli säästynyt luonnonvoimien myllerrykseltä. Odottamassa oli siis kaksi eheää talon runkoa ikkuna-aukkoineen , neliökaupalla upottavaa mutalälliä, ujeltava tuuli ja liki vaakasuoraan piiskaava vesisade. Älyttömämpää säätä ensimmäiselle raksansiivous-päivälle ei siis olisi oikein voinut toivoakaan.

Lasimäki femman lapsiparkki A-talon kodinhoitohuoneen ovella. Taustamiljöönä roskalava.

Vaan ei sovi valittaa, kun pääsee ensimmäistä kertaa kaikessa rauhassa omaan tulevaan kotiinsa sisälle. Olkoonkin, että lattia koostuu vielä soramurskeesta, seininä on  Gyproc-levyä ja ikkunoiden ja ovien paikalla pelkät aukot. Aluskate oli jo paikoillaan eli lapsiparkki saatiin perustettua ”sisälle” – A-talon juniorit leikkivät palikanpalasilla minkä siivousavultaan ja ojankaivuultaan malttoivat ja B-talon raksavauva uinui tyytyväisenä vaunuissaan siihen asti, että sirkkeli alkoi laulaa alle kymmenen metrin päässä nukkumapaikasta.

Kumpaisenkin talon runko on siis nyt pystyssä ja tuulensuojalevyt paikoillaan. Kattoristikot, aluskatteet ja ruoteet ovat siellä missä pitääkin (ja pitävät vettä myös, se on nyt omin aistein todettu). Ikkunoiden asennus oli alustavasti sovittu tälle viikonlopulle ja vähän jännitimme, miten se mahtaa tuossa tuulessa onnistua. Ammattijannuilta homma näkyi kuitenkin sujuvan hyvinkin mallikkaasti: lasi liikkui ja nousi paikoilleen ja kun lopulta joskus iltapäiväkolmen jälkeen lähdimme mestoilta väsyneinä ja vettyneinä, olivat a-talon kaikki ikkunat jo paikoillaan. B-talon osalta odotellaan vielä ulkopuolisia täyttöjä – isoja ikkunaruutuja ei kannata lähteä tämänhetkistä kulkuväylää eli tikkaita pitkin sisälle viemään.

Toinen olkkarin päätyerkkerin ikkunoista liikahtaa näin kohti loppusijoituspaikkaansa.

Tavaraa roskalavalle. Poikain kantama viritys palveli B-talon sisäänkäyntinä vielä jokin aika sitten.

Siivoushommaan sisältyi sisätilojen tyhjennys laudanpätkistä (todettiin olevamme TODELLA omavaraisia polttopuiden suhteen sitten joskus, kun takat saadaan asennettua…), lautakasojen pressuttaminen ja valumuottien ja muiden jo jätteeksi laskettavan kaman: styroksin, pakkausmuovin ja vettyneiden kipsilevynpalasten siirtäminen roskalavalle. Samalla tuli suoritettua lauantaipäivän jumpat: suurimmat jätekasat sijaitsivat juuri siellä toisella puolen tonttia jätelavaan nähden, eli saimme kantamisen lisäksi nauttia käyskentelystä raikkaassa vesisateessa.

Lapsilla oli kurarukkaset, aikuisilla ei ja ainakin omat villalapaseni olivat noin puolen tunnin työskentelyn jälkeen noin puolen kilon painoiset eli ns. läpivettyneet.

Siivoushomma jatkuu huomenna B-talon sisätilojen tyhjentämisellä ja lopun ryönän roskalavalle heivaamisella. A-talon ikkunat on asennettu, eli seuraavaksi ohjelmassa on kattotiilien asennus (talkoot, jippii, tervetuloa mukaan) ja seinien sisäpuolella kaiketi routaeristys ja lattiavalun valmistelu sekä tietysti itse valu. Talo B odottelee ulkopuolisia täyttöjä ja ikkunoitaan.

Talo B. Ikkunoista avautuu mahtinäkymät sitten kun ne ajallaan asennetaan. Alimmaisena kuuluisa ylläri-kellari.

Ulkoverhous tuntuisi näin maallikon näkökulmasta järkevältä tehdä ns. asap, etenkin kun näki, millaiseksi mössöksi läpimäräksi maassa kastunut kipsilevy herkästi murenee. Seinät ovat toki jo räystäiden alla suojassa, mutta ainakin tänään vettä tuli taivaalta niin vaakasuoraan, että himppasen kävi jo ahdistamaan. Sisähommien aikataulu riippunee valujen kuivumisajasta (”IKUISESTI! Ne ei kuivu KOSKAAN!”, kuiskii pessimisti korvieni välissä) eli sitä ei kai tässä vaiheessa kannata sen enempää fiilistelläkään. Villaa ja sähköjohtoja kai sinne kuitenkin aletaan väliseinien lisäksi sitten ajallaan työntämään.

Tässä vielä pakolliset raksalapsi-kuvat isommista höntiäisistä. Niillä oli kivaa ja ne oli reippaita, vauva puolestaan oli ihana kuten aina. Ja kasvanut kamalasti.

Iisus löysi itsestään tänään jonkunsortin kanaali-insinöörin ja ohjaili veden kulkua etupihalla. Taustalla toisen lastenhuoneen ikkuna, paikoillaan!

Alpo ankanpoika ilmoitti kalastavansa lätäköstä. Poika ilmeisesti kaipaa loppukesän lohilammikkoa. Me emme.

Mainokset
Kategoria(t): Käytännön asiat, Rakentaminen, Runko, Seinät Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Tonttu voi tulla ikkunan taa…

  1. Ilkka sanoo:

    KILPAVASTAUS: Sisäkattoahan tuo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s