Meitä odotetaan mullan alla

Sillä aikaa, kun A-talo tyhjentää talonpohjaansa vedestä, B-talon pohjalla on alkuperäisiä suunnitelmia suurempi monttu.

YUP viittaa laulussaan itse vihtahousuun, mutta onneksi mitään perkeleellistä ei pinnan alta kuitenkaan löytynyt, pikku yllätyksiä kuitenkin. Suomalainen maaperä siitä mielenkiintoinen, ettei koskaan voi tietää, mitä mullan ja turpeen alta paljastuu. Maaperätutkija suositti poraustensa perusteella paaluperustusta, mutta pohjia avatessa paljastui, että sen lisäksi, että tonttimme pohja koostui savipatjan lisäksi leppoisista pikkukivistä (halkaisija 50-120 cm) niin myös peruskallio tulee vastaan aiemmin kuin arveltiinkaan. Paalut eivät siis olleetkaan järkevin vaihtoehto.

Espoon rakennusvalvonta oli keväällä yllättänyt meidät tiedolla siitä, että ihanaisessa asuinkunnassamme on omat säädökset sille, miten paljon talossa pitää olla lämmintä varastotilaa. Kehäkolmosen ulkopuolella suunniteltu pohjakuva ei siis heittämällä kelvannutkaan. Tämä itse asiassa kerrotaan Rakennusviraston verkkosivustolla, jonka informaatioarkkitehtuuria he itse leikkisästi nimittävät lupakirjelmässä viidakoksi. (Työn puolesta keksisin muutaman rumemmankin termin tuolle johdonmukaiselle epäjohdonmukaisuudelle, jota tiedon sirottelussa eri otsikoiden alle on harjoitettu.)

No, mutta asiaan. Kätevin ratkaisu läheiselle peruskalliolle ja enenevälle varastotilan tarpeelle on harkkoperustus. Meille tulee siis KELLARI. Talon huoneistoala kasvaa 15 neliöllä, mutta samalla vaivalla sinne kaivautuu myös kahdeksisenkymmentä neliötä kylmää varastotilaa. Loppupeleissä ihan postiivinen yllätys, vaikka lisäkustannuksia tämä(kin) käänne tietenkin tuo tullessaan. No, jollei muuta niin tulevaisuudessa on ainakin tilaa, minne sijoittaa/säilöä naisväen haaveilema höyläpenkki ja meidän talon miehenpuolikkaan uusimman kiinnostuksen kohteen hedelmät: tutustumisen arvoista tietoa pohjoisesta permakulttuurista löytyy täältä.

Lasimäki, todellakin

Palatakseni vielä tuohon maan alta paljastuneisiin asioihin. Lasimäki on totisesti nimensä veroinen, talonpohjien kaivelu ja pusikoiden raivaus nimittäin on paljastanut, että maaperästä löytyy aika huomattava määrä lasia. Lähistöllä on sijainnut Kauklahden lasitehdas, joka kylläkin lakkautettiin jo 1952. Vanhan tavan mukaan jätelasia on ilmeisesti kipattu luontoon, sen verran laaja kirjo lasia löytyy lääkepulloista tarjoiluastioihin ja koeputkista juomalaseihin – ihan peruspuistokemisteiltä ei noin monimuotoista lasivuorta taida kertyä.. Lapsiperheen äideillä taitaa olla jokakeväiset keräilytalkoot, jotta jälkikasvun voi päästää kirmailemaan omalle pihalle paljain jaloin – miesten ehdottamaa asfalttia kun s1-alueelle ei taida saada ujuttaa ;D

Pohjatyöt, päivä 1:

B-talon pohjakatselmus on myös tänään viety läpi. Samalla saatiin lähtölaukaus anturoiden valamiselle eli ei muuta kuin betonimylly laulamaan hoosiannaa ja ensimmäinen betoninkuivamisenodottaminen käyntiin. On noissa isoissa koneissa jotain hienoa – A-talon miehenpuolikas ikuistikin ne työssään:

Mainokset
Kategoria(t): Budjetin ylitys, Käytännön asiat, Perustukset, Rakennuslupa, Rakentaminen, Tontti Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Meitä odotetaan mullan alla

  1. Paluuviite: Valulautoja ja Hii-Oppia! | Rakennusprojekti Glasshill

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s