Kauan sitä odotettiin, mutta nyt se on. Lupa.

Blogimme radiohiljaisuus on ohi. Tulipa todistettua, että rakentaessa voi sattua mitä vain. Kesäkuussa uhosin kovasti töiden aloittelua – lupien piti olla varmat ja työt valmiina alkamaan. Lupia ei kuitenkaan kuulunut ja rakennusviraston väki alkoi karata kesälaitumille. Perään kyseltäessä lupaamme ei löytynyt koneelta. Pohjien raivaaminen keskeytettiin samalla hetkellä – jotain oli vialla.

Espoon rakennusvirasto suosii toimintatapaa, jossa pääsuunnittelija on ainoa suositeltu yhteyshenkilö sinne päin. Entäpä jos pääsuunnittelija ei toimitakaan lupia, mutta viestii koko ajan rakennuttajille ja vastaavalle mestarille, että luvat on luvattu kesäkuun aikana? Vastaus on, että valhe voi jatkua kuukausikaupalla, ellei epäilys herää. Meidän osaltamme se tarkoitti sitä, että elokuun alussa, pari viikkoa esikoistyttären syntymän jälkeen, selvisi, että lupaa ei ole jätetty sisään vaan kaikki paperit ovat edelleen pääsuunnittelijan hallussa. Koko rakennuslupaprosessi starttasi uusiksi. Lupien läpimenosta saatiin varmistus nyt torstaina 6.10 – vaikka rakennusvirasto ymmärtää inhimilliset syyt kiirehtimiselle, ei byrokratiaa voitu kuitenkaan kiirehtiä.

Jossitellahan voi aina.
Mitä jos? Mitä jos olisi tarkistettu luvan sisällejättö, osattu epäillä asiaa – kaksi meistä on kuitenkin ammatiltaan projektinvetäjiä, jotka ovat tottuneeet puolinatsimaiseen asioiden valvontaan ja tuplatsekkaamiseen? Mitä jos lupa olisi jätetty sähköisesti, jolloin sen tilannetta olisi voinut seurata? Mitä jos kaikki olisi mennyt hyvin –  tällä hetkellä olisi todennäköisesti jo sisäseinät pystyssä ja jouluna muutto? Mitä kaikkea sillä vähintään 8000 eurolla, jonka kaksi perhekuntaamme syytää ylimääräisiin vuokriin viivästymisestä johtuen, olisi saanut hankittua itse taloihin? Mitä lisäkustannuksia talvirakentaminen tuo tullessaan? Jossitteluun voi vain todeta, että mikä ei tapa, se v*tuttaa.

Julkiseen asianosaisen parjaamiseen en blogissa aio ryhtyä, se tappelee sitä henkeä vastaan, jonka haluan rakentamisessamme säilyttää. Hyväksyttävää perustelua tapahtuneelle ei ole, mutta tästä on suunta vain eteenpäin. Oppina kanssarakentajille voisin todeta nämä:

  1. Ihmiset ovat ihmisiä – meistä osa vaatii enemmän valvontaa. Pieni varman päälle pelaaminen ja terve epäily ovat välillä ihan sallittuja
  2. Tuplatsekkaa luvan sisällejättö – yksi ”tyhmä soitto” Rakennusvalvonnan vaihteeseen voi säästää 4-5 kuukautta elämästäsi
  3. Rakentaminen on odottamattomia sattumia. Asenne ratkaisee. Pettymyksiin voi joko kaatua tai sitten niistä vahvistuu ja niille oppii nauramaan. Jossain vaiheessa ketutus muuttuu omaan kotiin liittyväksi tarinaksi teemalla ”Et muuten usko miten meillä kävi lupien kanssa…”

Niin, oli meillä pikku loppunäytöskin
Lupien suhteen homma meinasi vielä tyssätä loppumetreille. Rakennusvalvonta kävi keskiviikkona tontilla katsomassa sijainnit läpi. Pääsuunnittelija oli torstaiaamulla kuulemassa valvonnan ja rakennustarkastajan kommentit. Tontille on jo leikattu tielinja ja yhden aikaan päivällä saimme pääsuunnittelijalta tiedon, että tien leikkauksen kiveäminen tontilta tulevilla kivillä pitää hyväksyttää kirjallisesti muilla naapureilla. Kyseinen tapa on käytössä muillakin naapureilla jo ennestään eli emmepä aavistaneet sen vaativan erillistä sopimusta.

Kevyt haaste torstai-iltapäivään: Hanki allekirjoitukset 9 eri ihmiseltä 4 tunnissa eri puolilta Pääkaupunkiseutua, skannaa ne sähköiseen muotoon ja lähetä ne virastoon. Ensinnäkin, ihmiset ovat töissä. Töissä ei aina pääse vastaamaan puhelimeen, varsinkaan, jos ne tulevat vieraista numeroista. Toiseksi, kaikilla ei ole pääsyä skannereihin tai tulostimiin juuri oikeaan aikaan. Kolmanneksi, neljä tuntia on aika lyhyt aika organisoida asioita. Tosin kummasti pistää pontta hommaan se, että jos sähköiset versiot eivät olisi olleet virka-aikaan perillä, lupa olisi viivästynyt taas viikolla eli ensi viikolle sovittu aloituskokous olisi peruutettu ja viivästys olisi taas kertautunut.

Ei homma toki tiukoille mennyt. Rakennusvirasto sulkeutui 17.15. Ylänaapuri mailasi oman hyväksyntänsä perille kymmentä vaille viisi. Toiselta naapurilta haettiin allekirjoitus paikan päältä, valokuvattiin ja skannattiin se älypuhelimella. Luonnollisesti mobiilisähköposti ei tukenut kyseisen liitetiedoston lähettämistä eli äkkiä kotiin ja koneelle – vikat hyväksynnät lähtivät rakennusvalvontaan 17.08. Rakennusvalvonta kuittasi postin luetuksi 17.14 ja minuuttia myöhemmin vahvisti puhelimessa, että luvat lähtevät eteenpäin. Että näin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Rakennuslupa, Taustaa, Tilanne Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kauan sitä odotettiin, mutta nyt se on. Lupa.

  1. Viivit sanoo:

    Auts ja auts ja auts! Mitä itsekin on rakentamisesta oppinut, niin tsekkaa, varmista ja varmista vielä kerran. Älä koskaan luota muuhun kuin itseesi ja puolisoosi. Ja vieläki voi epäillä, jos siltä tuntuu.

  2. Christa sanoo:

    Huh huh. Kyllä meilläkin on jo sellainen fiilis näin alkuvaiheessa, että keneenkään ei voi täysin luottaa, vaan kaikki pitää tsekata moneen kertaan. Ja hoputtaa. Ja olla tarkkana, että kaikki tehdään juuri niin kuin olemme sanoneet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s