Moottorisaha ja työrukkaset

Viikonloppu vei talven viimeisetkin rippeet mennessään. Puissa on jo lehdet ja nurtsi vihreää. Meidän osaltamme tämä tietää tietenkin sitä, että haaveilun ja haihattelun aika on ohi ja on tartuttava toimeen, mikäli haluaa joskus eroon väliaikaisesta vuokra-asunnosta.

(Pakko se on myöntää: olen kertakaikkisen kyllästynyt, jopa kriisiytynyt tähän kolmioon harmaine muovimattoineen, olemattomine säilytystiloineen ja yhteenkolisevine ovineen. Toimimaton asumus heijastelee koko olemiseen ja motivaatio Oikean Kodin rakentamiseen on korkeammalla kuin ehkä ikinä ennen. Ainoa hyvä puoli tässä asunnossa on kiva yhteispiha, jolla riittää vilinää hiekkalaatikolla ja lääniä pelata jalkapalloa. Huomiona myös sellainen, että 3-vuotiaan poikamme kova potku, sopivasti täynnä oleva tekniikkapallo ja varvassandaalit ovat aikamoinen yhdistelmä. Laitettiin jätkä jalkapallokouluun kesäkuusta alkaen. Me mennään tyttären kanssa siksi aikaa vaikka puistozumbaan tai jotain.)

* * *

Sunnuntaina ajoimme Mäjelle tarkistamaan, missä jamassa tontti on tällä hetkellä. Hurjassa. Miesväki lähti illaksi savotalle saamaan sitä parempaan kuntoon ja M lupasi tuoda valokuvia tullessaan, mutta valitettavasti kameran piuhat (ihan kuin olisin maininnut tästä aiemminkin?) ovat edelleen tammi/helmikuisen muuttomme jäljiltä jossain hornassa eli kuvapostaus tulee, kunhan muistamme käydä piuhakaupassa.

Tontin kokoluokan (pyöreästi 1200 m2 per perheyksikkö) hahmottaa kunnolla vasta nyt, kun puustoa on parturoitu ja lumet sulaneet. Tilaa on PALJON. Toisaalta sitä syövät tällä hetkellä järeät kivi- ja puukasat sekä jo paikalle kasoihin ajettu täyttömaa. Kaadettujen ja pätkittyjen runkojen lisäksi maastossa makaa – ei, vaan kohoaa – kaksi korkeaa risukasaa, jotka pitää luonnollisesti siirtää pois alta ennen kuin kaivinkoneet saapuvat mestoille.

Koska näissä hommissa ei kukaan jätä mitään viime tinkaan (kaivuutyöt on sovittu aloitettavaksi heti kesäkuun alussa eli – kas – ensi viikolla), läksimme tänään työpäivän jälkeen miehekkäästi moottorisahaostoksille paikalliseen K-rautaan, jotta puutyömaa saadaan tänä- ja huomisiltana käyntiin ja toivottavasti siihen kuntoon että kaivurit pääsevät ajallaan hommiin.

Olimme jo viikonloppuna käyneet Koskelaisten kanssa samassa kaupassa työhanskaostoksilla (eli ihmettelemässä, mitä ihmettä on tapahtunut tavallisille näppylähanskoille, joita sai joskus tyyliin 10 paria eurolla. Nyt hanskalaatuja oli mitä erilaisimpia, aina sievistä hengittävistä ja kukkakirjotuista niihin edullisimpiin malleihin, joissa niissäkin oli mukana jotain ihmeen siannahkaa. Ja hintaa kokonaista kuusi euroa kolmelle parille. Kyllä on kaikki kallistunut!) vähän harjoittelemassa rautakauppakäytöstä, mutta silti moisessa asiointi tuntuu edelleen jotenkin erikoiselle. Siinä on nimittäin vielä tässä vaiheessa jotain syvästi juhlallista.

(Kyllä, kuulen korvissani, kuinka kaikki koskaan mitään rakentaneet ja valmiiksi saaneet kierivät nyt lattialla naurusta äskeisen luettuaan, mutta antakaa nyt noviisin nauttia. Tiedän kyllä että syksyn tullen varmastikin oksennan kuullessani sanat ”Puukeskus”, ”K-Rauta”, ”pistä tilille” tai ”joo laskulle vaan”.)

Ostimme moottorisahan, bensaa ja öljyä. Kuulosuojaimet ja suojalasit. Ja miehelle paremmat työrukkaset kun ne uudenkinlaiset näppylähanskat on kuulemma ihan paskat (pardon my French!).

Nyt siis omistamme moottorisahan. Tunnemme ihmisen, jolla on oma kaivinkone. Omistamme suloisessa sovussa pankin ja rakkaiden ystäviemme kanssa tontin, jolle aletaan kahden kuukauden sisällä rakentaa omakotitaloja meille.

Kaikki tämä on ollut tiedossa jo pitkän aikaa, mutta siihen on voinut suhtautua aika kepeästi; seikkailuna ja ajatusleikkinä, joka starttaa ”sitten joskus kun ensin lasketaan että onko järkeä / saadaan vanha asunto myytyä / saadaan luvat hakuun / tulee kesä / saadaan luvat”. Tuo moottorisaha konkretisoi viimein sen, että nyt mennään. Ja alkaa jo vähän pelottaa.

Onneksi sillai hyvällä tavalla.

* * *

Ja vielä! Sähkösuunnittelija on valittu, onneksi olkoon ja tervetuloa mukaan, espoolainen Terawatt. Lämmitysjärjestelmästä on lähettetty iso kasa näkemys- ja tarjouspyyntöjä (palataan niihin omassa postissaan kunhan saadaan kuviot kondikseen, lupaan!). Viikonloppuna mennään tuon pohdinnan tueksi vallan Naantaliin asti lyömään viisaat päät yhteen LVI-suunnittelijamme kanssa. Ikean sankareiden kanssa on piirrelty keittiöitä (petollisen halpaa euromääräisesti laskettuna, mutta pelkään sitä kasausvaihetta enemmän kuin perhekohtaista konkurssia ja pimeää yhteensä) ja todettu, että Ikean miniwc-malliston kalusteet lienee pikkuvessaamme kuin tehty.

Että kaikenlaista tässä nyt sitten kuitenkin tapahtuu, vaikka välillä kaikki tuntuukin olevan aika lailla seisovaa vettä. Rohkaisevaa, sanoisin.