”Mites se teidän projekti etenee” on kysymys, joka herättää allekirjoittaneessa nykyisin lähinnä närkästyksensävyisen hymähdyksen. Etenee, etenee se, mutta tuskaisen hitaasti. Niin hitaasti, että välillä oikeastaan unohtaa että tässä pitäisi vielä jotain rakentaakin. Tai rakennuttaa. Ja kovasti kaikkea tehdä tietysti sitä ennenkin.
Tällä hetkellä luvat ovat haussa, Päikky esittelikin jo oman yksikkönsä tulevan kodin ja pyhästi lupaan toimia samoin heti, kun kaikki on saatu edes paperilla loppuun asti valmiiksi. Rakennuslupien jättö aiheutti nimittäin itselleni jonkinlaisen, suorastaan hämärän vellomuksen tilan – esimerkiksi sähkösuunnittelutarjousten läpikäynti on tuntunut niin tuskalliselta urakalta, että olen lykännyt sitä tähän iltaan saakka (Euroviisujen 2. semifinaali säestäköön suoritustani! Nyt sen teen!).
Otetaan kuitenkin vielä askel taaksepäin. Kumpaisenkin talon rakennuslupahakemukset on siis toimitettu Espoon rakennusvalvontaan ja esitelty pääsuunnittelijan ja vastaavan mestarimme toimesta. Olimme suorastaan liikuttavan optimistisia asian suhteen usean viikon ajan, kunnes saimme puhelun pääsuunnittelijaltamme: piirustuksiimme pitäisi lisätä kolme neliömetriä lämmintä varastotilaa per talo. Aivan oikein, kolme neliömetriä.
Rava ei siis huomauttanut invawc-ympyröistä, värivalinnoista, kattokaltevuuksista, rakennesuunnitelmista tai asemapiirroksesta, vaan oli huolissaan siitä, missä lastenvaunuja tullaan säilyttämään. Jotenkin ymmärrän vielä sen, että Espoossa vaaditaan asemakaavassa kaksi määritettyä autopaikkaa per omakotitalo, mutta HEI PLIIS LASTENVAUNUT. Olin jo soittamassa sinne, että meidän lapset on jo niin isoja ettei meillä enää mitään kärryjä tarvita. Sitten älysin, että voihan olla että joskus haluamme esimerkiksi myydä talon jollekin maksukykyiselle vauvaperheelle, jolla olisi käyttöä sille kolmen neliön lastenvaunuille erikseen varatulle lämpimälle varastotilalle.
(Myönnettäköön: olin juuri edeltävänä viikonloppuna harmistunut äidilleni, joka esitti täysin asiallisen kysymyksen – missä aikoisimme säilyttää fillarit ja muut ulkoilureleet ENNEN autokatos/-talli -varaston rakentamista. Karu totuus on nimittäin se, että kyseinen laitos jää tässä kohtaa budjettisyistä virittelemättä, yritetään pärjätä tolppapaikoilla kunnes voitamme jossain Veikkauksen rahapelissä autotallin vaatiman summan.)
Ratkaisimme pulman laatimalla asemapiirrokseen yhteisen pihavaraston (joka tullaan tekemään jostain jämälaudoista talkoilla, luulen ma) sekä sinksaamalla teknisen tilan laitteistoa siten, että saamme sinne ainakin nimellistä varastotilaa yksien lastenvaunujen verran. Paperit on toimitettu ravaan, reaktiona siellä päässä lähinnä syvä hiljaisuus. Toivomme parasta.
Kunhan tämä asia ja sen mukana lupakoreografia saadaan klaariksi, pääsemme toivottavasti asiassa eteenpäin. Kaivinkoneisto on jo buukattu (maatyöt siltä osin kuin ennen luvan saamista on mahdollista aloittaa alkavat hyvin, hyvin pian ja sepäs on jännittävää se) ja suurin huolenaiheemme liittyykin (siis tuon lupasirkuksen lisäksi) nyt siihen, miten pelaamme talovalmistajan loma-aikataulut ja maa- sekä perustustyöt yhteen niin, että työmaa EI seisoisi esimerkiksi koko heinäkuuta, mikä nyt hieman riskiltä näyttää.
Lisäksi pitää perata ne sähkösuunnittelutarjoukset (joo JOO!!, kuten nelivuotias tyttäreni sanoisi), selvitellä lämmitysasiat loppuun (tästä oli jo selkeä visio, mutta matkaan tuli meistä riippumattomia mutkia – ei varmaan jää viimeiseksi kerraksi…) ja lähteä maakuntamatkalle länsirannikolle treffaamaan LVI-suunnittelija-ystäväämme jotta saadaan sekin homma kasaan ennen kuin itse rakentaminen alkaa. Keittiötarjouksia on jo isompikin kasa, mutta musta hevonen Ikea pitää vielä tarkistaa. Että ei tässä ihan voiton puolella vissiin vielä olla, edes suunnittelupuolella.
HUOMIO-PS: Haaveilen aidosta lautalattiasta ja meille on sellaista erittäin tolkulliseen hintaan myös tarjottu. Ponttiset Oy:n setä (joka oli muuten erinomaisen mukavan oloinen kaveri) sanoi puhelimessa, että lautalattian voi kyllä asentaa vesikiertoisen lattialämmityksen päälle. Moisen ratkaisun energiatehokkuus kuitenkin snadisti arveluttaa, eli mieluusti kuulisin kommentteja, näkemyksiä ja kokemuksia aiheesta täälläkin. Sana on toki (suhteellisen) vapaa muutenkin.
Jaha, Euroviisut alkoi. That’s my cue for tonight.
Lattialämmitys+Lautalattiasta:
Itekki tätä asiaa pohdiskelin ja löysin oikeen diplomityön aiheesta: http://www.tkk.fi/Yksikot/Talo/opinnayte/Lammitetty%20massiivihavupuulattia.pdf
Lämpöhäviöstä: Lämpökenttälaskelmien mukaan lattialämmitys kaksinkertaistaa ja puulattian tapauksessa kolminkertaistaa alapohjan lämpöhäviöt. Lämmityskaudella kokonaisenergiantarve ja sitä mukaa energiakustannukset kuitenkin kasvavat lämmitetyllä puulattialla vain
8%, mikä on kompensoituu lyhyemmän lämmityskauden (kuin kivilattiassa) ansiosta (~8kk) tai mitoittamalla vaippa ja/tai ilmanvaihto yhteensä 8% vähemmän energiaa kuluttavaksi. Lämmitetyn alapohjarakenteen lämpöhäviöitä on vaikea saada laskettua lämmittämättömän rakenteen tasolle lisä-
eristämällä alapohjaa. Sekä lautalattian, että välikerrosten (esim. solumuovi) todettiin leikkaavan
lämmitystehoa huomattavasti, siksi lämmitysputkien päällisen rakenteen paksuus on minimoitava.
Lattialämmitetyn puulattian pintalämpötilaerot ovat alle 2 astetta, mikä ei ole epämukavuustekijä.
Pintalämpötilan maksimiarvoksi määritettiin 30°C, mikä on sekä käyttömukavuusraja, että lattian
liiallista kuivumista rajoittava.
Eli loppujen lopuksi ilmeisesti noin 8% vain lisää häviöö, ehkä.
Sitten toinen tärkee asia:
Lattialämmityksen ei todettu lisäävän puulattian muodonmuutoksia.
Tsemppiätsemppiä!
Ahistaa täälläkin, vaikka rakennuslupa on sisässä. Siihen kun pitäisi yks-kaks tehdä pari pientä muutosta.. No, ehkä tämän illan yrittää kiristellä hampaita ja rentoutua vaikka punkkulasillisen kanssa ja huomenna sitten taas tarmokkaana soitella vastaavalle mesulle ja kertoa ilouutisia.. ”kun ne perustussuunnitelmat tarttis sittenkin tehdä vielä kerran uusiksi…”
Ilo seurata muidenkin projekteja, kiitos että jaat kokemuksia!