Mualikaupoil ja -hommis.

On muuten aika vaikea päättää seinien väri. Tapetti näyttää tapetilta. Keittiönkaapit ovat sen värisiä kuin mallikeittiön kaapit. Puu on puuta. Mutta maali vaihtaa väriään valaistuksen, seinän pinnan, muun sisustuksen ja melkeinpä ehkä myös planeettojen asennon mukaan. Iso pinta näyttää eriltä kuin se naurettavan pieni näytelappu ja tietokoneen ruudulla harmaa on sinistä ja sininen harmaata, vähän näytön kalibroinnista riippuen.

Oikean  maalin valitseminen on siis vähän kuin voittaisi lotossa. Tai saisi edes neljä oikein, onnistuisi tekemään hyvän kompromissin, joka toimii sekä visuaalisesti että käytössä. Osa maaleista kun näyttää hyvältä, mutta tahrat eivät ole pyyhittävissä, osa on käytössä lujia mutta heijastaa taas valon “väärin”. Ja kun on löytänyt mieleiset värit, pitäisi vielä tietää tykkääkö siitä enemmän himmeänä, puolihimmenä, kiiltävänä vai mahdollisesti strukturoituna. Yhrm-köh.

Tuntui, ettei oikeaa valintaa ollut olemassa. Niinpä kerrankin turvauduin suunnittelemisen sijaan erilaiseen strategiaan: lykkäsin maaliasioiden selvittämistä viimeiseen mahdolliseen hetkeen. En soittanut maalilinjalle, en Googlannut muiden bloggaajien valintoja, en viettänyt unettomia öitä photoshopin ja tee-se-itse-maalausohjelmien kanssa, kun tuo ruuturesoluutiorealismi oli työn puolesta tiedossa.  No, ehkä vähän salaa vilkuilin naapurin tontille unohtamia maaliesitteitä. Mutta jätin kerrankin jotain viime hetkeen ja valitsin maalit kaupassa tuntia ennen kuin niitä alettiin levittää seiniin.

Onni on hyvä myyjä

Mainittakoon, etten ole kovin mukavaa kauppaseuraa, kun on kyse nopeasta päätöksenteosta. Tykkään suunnitella asiat etukäteen, olla varma. Haluaisin sisustaa tietyllä tyylillä, mutta päädyn silti tekemään erilaisia valintoja. Silti löysin itseni maalihyllyltä ilman mittakuvaa ja väsynyt lapsi takaamassa sen, ettei homma venyisi vatkuloinniksi.  Näissä tilanteissa onni oikeasti on hyvä myyjä, tällä kertaa sellainen löytyi Kirkkonummen K-raudan maaliosastolta. Myyjädaami kävi himmeysasteet läpi järkevästi, otti puheeksi lasta silmäillen maalien puhdistettavuuden ja opasti valitsemaan  mikä valkea on oikea valkea. Pokka ei pettänyt siinä vaiheessa, kun aloin hahmotella seinien mittoja esitteen kanteen pinta-alojen tietoonsaamiseksi. Myi myös pyynnöstä sellaiset maalausvälineet, joita käyttäessä ei mennyt hermo, mutta osasi myydä niihin myös halvemman merkin kahvat.  Pitää vaan kunnioittaa ihmistä, joka saa ostajan tuntemaan itsensä varmaksi päätöksistäänja lähtemään urakkaan hyvällä mielellä.

(Hyvästä palvelusta sivuhuomautuksena: Kävin ostamassa Kivenlahden Puukeskuksesta tasoitteet seiniin. Nuorehko myyjäpoika katseli hetken aikaa silmiin ja kysyi sitten suoraan, että kukas oikeasti lähettää naisen hakemaan tasoitteita? Kun vastasin että aviomies, tyyppi vaan virnisti ja totesi, että hänpä kantaa sitten rouvan ostokset autoon. Kun selvisi, että ostokset painoivat noin 350 kiloa niin tuo kysymyksen asettelukin menee oikeaan mittasuhteeseen – kyse ei ollut sovinismista vaan ihan roudausrealismista. Mutta loistopalvelua > tyyppi muovitti henkilöauton peräkontin (köh, köh, tämäkin oli niitä valmistautumattomia ostoksia) ja roudasi kamat kyytiin. Pitää kunnioittaa tilannelukutajua).

Kalpeaakin kalpeempaa

Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa merkkitietoisuus; olen Maalilinja-mainonnan uhri ja uteliaisuuteni veti Lumi-sarjan puoleen eli Tikkurilan maalit olivat luontainen valinta seiniin, jotta kokonaisuus pelaisi yhteen.

Valkoinen on valkoista, tosin niitäkin vaihtoehtoja oli aika monta tarjolla. Höyry on kuulemma se perinteinen maalarinvalkoinen, Paperi taas lämpimänä valkoisena yleinen valinta. Värisävyt tuppaavat vaan itsellä valikoitumaan usein kylmän tai neutraalin puolelle, jolloin kylmä valkoinen tuntui omimmalta. Meillä on siis Talven valkoiseksi silkinhimmeään Joker-maaliin sävytetyt maalit makuuhuoneissa ja eteisessä. Värisävy tosin valikoitui perinteisellä entten-tentten-tuo > testataas miltä tää lappu näyttää päivänvalossa > ihan hyvä se on -taktiikalla.

Alunperin veri veti Lumi-maalien suuntaan, mutta sen pinnan pyyhkimättömyys sekä maalipurkin tuplasti kalliimpi hinta pistivät pohtimaan käyttöpaikkoja tarkammin. Mutta hyvin tuo Lumi on osattu brändätä valkealla sisustavien paremmaksi valinnaksi.

Lumin värisävyt taas näyttävät näytöllä hassulta, mutta tuota valkoistakin valkoisempaa Lumi-sävyä käytetään meillä tuomassa valoisuutta olohuone-keittiö-tilan valittuihin seiniin.

Ostoskrapulaa tela kädessä

Miehen ehdotus maaliasiaan oli, että maalataan kaikki nyt valkoiseksi ja mietitään sitten asuessa sisustusta tarkemmin – valkoisen seinän päälle kun nyt on aika helppo maalata päälle. Takan hormi tulee kuitenkin aika lähelle seinää ja vaikeuttaa maalausta tulevaisuudessa. Tarkemmin jäsentelemättömästä syystä kaipasin olohuoneen pitkään seinään jotain väriä. Värilastuja näkimällä löysin kivan näköisen vaaleanharmaan. Harmaista oli takaraivoon jäänyt vissiin Oliviassa tai Divaanissa ollut artikkeli teemalla “Onni on oikeanlainen harmaa” – en harmikseni löydä tuota linkitettäväksi, mutta sen pointtina oli se, että harmaa on ehkä veemäisin väri, jos mielii löytää sävyn, joka näyttää hyvältä seinäänkin levitettynä.  Tästäkin muistosta huolimatta harmaa tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja pidemmittä empimättä heiluttelin mallilappua myyjälle > tätä otettaisiin sit noin 27 neliön seinään menevä määrä.

Ostokrapula tuli neljä tuntia myöhemmin, kun levittelin jääkaappien taakse näkymättömiin jäävään kohtaan ostettua värisävyä;

– “Tää väri on ihan hassu..” (mutinaa, levittelyä)

– “Tää on violetti, kattokaa nyt tätä väriä!” (Rauhoittava kommentti siitä, että maali on märkää ja kyseessä eka kerros, sen kuuluukin näyttää vielä erilaiselta)

– Kierrokset kasvavat: “Nyt tää näyttää ihan vaaleanpunaiselta!! Ei jumal**ta, meille ei. tule. pastellikotia. EI. tule.” (Maalaa nyt vain ja katotaan miltä se näyttää kuivuttuaan ja toisen kierroksen jälkeen.)

- Tyytymätöntä murinaa. (Mies lupaa fiksuna maalata seinän valkoiseksi, jollei se ole hyvä, mutta ilmoittaa että ostettu maali maalataan nyt siihen seinään.)

Miten jostakin asiasta voikaan olla niin epävarma. Tasoitettu valkoinen seinä nyt vain on niin KAUNIS. Sen pilaaminen nopeasti valitulla värisävyllä, joka ei ehkä ole linjassa muiden kanssa, joka ei ehkä edusta sitä tyyliä-jolla-haluaisi-sisustaa-mutta-jota-ei-aina-malta-noudattaa.

Kymmenen minuuttia seinän maalaamisen jälkeen väri alkoi tasoittua. Ulkona grillatun eväsmakkaran jälkeen seinä näytti itse asiassa aika kivalta. Tosin aurinko oli myös kiertänyt siinä vaiheessa olohuoneen ikkunoiden ulottumattomiin. Mielenkiintoista nähdä, millaisia tunteita seinän katsominen ja uudelleenmaalaaminen herättää huomenna – onko harmaa kiva harmaa vai onko meillä seinä, joka vaihtaa planeettojen asennon mukaan väriä harmaasta vaaleanpunaiseksi Onni on kuitenkin myös mies, joka pitää valitun linjan ja pikkuveli, joka osaa sanoa ne oikeat rauhoittavat kommentit oikeaan väliin.

Kädenjälki näkyy

Tässä muutama otos päivän hommien tuoksinasta:

Valkoista seiniin, hyvältä näyttää.

Epäilyn hetki.

Iso pinta näyttää jo ehkä paremmalta..

Oma koti, omat tarinat

Oma koti, oma lupa. Se hyvä puoli rakentamisessa on, että jos tulee päähänpistos, jota mielii toteuttaa ja jolle haluaa tulevaisuudessa hymyillä, sen voi myös toteuttaa. Järjen rajoissa tokikin. Jossain vaiheessa päivää alkoi lapsettaa. Tuijottelin lattialla telojen roskientarttumissuojaksi levitettyjä lehtiä ja silmä tarttui mainokseen, jossa listattiin selviytymiskeinoja perheellisille.

Yksi kohta osuu vauva-arjen elämäntilanteeseen ja revin sen irti esitelläkseni miehelle hyvänä herjana. Hekottelun lopputuloksena päädyttiin liimaamaan tuo teksti piiloon makuuhuoneiden vaatekaappien taakse piiloon jäävään seinään > sielläpähän on piilossa muistuttamassa ja löydettävissä joskus tulevaisuudessa, jos joku päättää joskus vaatekaapit purkaa.

No, enpä ollut lapsetuksekseni ainoa. Mies innostui telaa puhdistaessaan kirjoittelemaan seinään nimikirjaimensa. Ilonpilaaja aka allekirjoittanut maalasi taidepalan piiloon minuuttia myöhemmin,, mutta kamerna filmille tämäkin älyn jättiläinen oli jo ikuistunut.

Niin, että nämä viimeiset nyt vain muistutuksena muillekin: Rakentaminen voi ja saa olla kivaa, koska kodistaan pitää osata nauttia myös muuttohetkellä.

Laattoja B-talon seiniin

Rasti seinään, siis kosteiden tilojen seinään. Materiaalit on nyt valittu ja viimeistä tilauslaattaa lukuunottamatta myös noudettu tontille. Olin eilen aamulla kirjoittelemassa seiniin, mitä minnekin tulee – tuntui muuten hassulta kirjoittaa valkeaksi tasoitettuihin seiniin.

Laatat valitsimme ABL-laattojen valikoimista. Perheyrityksellä on tarjolla Suomen laajin valikoima, myyntinäyttely Tammistossa on sisustajan unelma väreittäin koottuine laattakirjastoineen ja palvelu oikeasti pelaa. Vaihtoehtoja olisi ollut, persoonallisesta ajattomaan ja räväkistä klassisiin. Materiaalivalintoja (ja yli-innostumista) ohjasi onneksi maltti ja budjetti – laajassa valikoimassa on se hyvä puoli, että ne kompromissit mitä tehtiin olivat erittäin tyydyttäviä =)

Selkeät peruslaatat isoihin pintoihin

Peruslaattojen osalta ollaan samoilla linjoilla kuin A-talossa; isoilla valkoisilla seinälaatoilla ja mustilla 10×10-lattialaatoilla. Simppeliä, mutta toimii ja antaa varman pohjan muulle sisustukselle.

Valkoinen laatta on italialaisen Fap Ceramichen Lumina Bianco, kooltaan 30,5×56 cm. Laatassa on mukana aitoa kristallia, joka tekee siitä aidosti kiiltävän ja oikeasti laadukkaan.

Suorat reunat mahdollistavat millin levyisen sauman käytön eli laatat saadaan ladottua tiiviisti. Tämän osalta on isot odotukset tilan tunteen lisääjänä.

Lattialaataksi valittiin edullinen dubai’laisen Rak Ceramicsin Lotus 10×10-laatta, joka saumataan myös mustalla saumausaineella. Sen liukuesteluokka on R10B eli pinta on karhea ja sitämyötä lapsiperheturvallinen kosteisiin tiloihin. Haaveilin alunperin vähän isommista lattialaatoista, mutta kun on tullut todistettua millaisen luistinradan pelkkä nihkeä muovimatto tarjoaa niin turvallisuus on helppo priorisoida lattiavalinnoissa.

Lattialaatta tulee kosteisiin tiloihin, kodinhoitohuoneeseen ja vessoihin, muualla mennään laminaatilla.

 Koristelaatoilla eloa ja persoonaa

Saunan ja kylpyhuoneen tehosteseiniin tulee samaisen Rak Ceramicsin laattatehtaan musta Lotus brick rustic sauvamosaiikki.

Mosaiikki tulee 30×30-kokoisina verkkoina, nyt tuota on varattu 46 laattaa käyttöön. Tosin valmiit suihkuseinät ovat aiottua leveämpiä eli pitää vielä mallata, miten nuo mosaiikit istuvat paikoilleen sauvoineen kaikkineen.

Pieneen vessaan valkoisen laatan pariksi tulee tällainen pinnaltaan selkeästi matta ja tekstuurinen 10×30 laatta punaisena. Laattatehdas on Jasba ja laatan nimi Amar.

Tehostelaatta ladotaan seinä-wc:n taakse tulevaan seinään vaakaan, valkoisella saumauksella. Tavoitteena on hyväntuulinen piristysruiske pieneen tilaan.

Isommassa vessassa pelataan kuvioilla. Ihastuin Marca Coronan laattatehtaan Philosophy-sarjan kukka/sudenkorento/ köynöskuvioon jo aikoja sitten ja emmin pitkään sitä, onko se liikaa rönsyilyä, mutta toisaalta totesin, että omassa kodissa saa tehdä huoneista persoonallisia ja ottaa pieniä irtiottoja isosta linjasta. Vessassa pelataan siis harmailla kuviolaatoilla, joilla tehdään huomioraita ovesta katsoen vasemman puoleiseen seinään. Takaseinässä koristekuvion harmaa jatkuu seinä-wc:n vesisäiliön yläpuolella. Harmaan parina on saman sarjan vaalea Faggio-laatta pehmentämässä tunnelmaa. Noiden pariksi tummat kaapit ja näyttävä peili niin arkivessassa käväisykin voi olla hyväntuulinen.

Olohuoneeseen tulevan takan alle ja eteen tulee laattaa kipinäsuojaksi. Nuo unohtui miettiä osana isoa kuviota, joten kipaistiin vielä ABL:n myymälään tsekkaamaan, mitä varastosta löytyy. Varastotuotteiden ohella myynnissä on silloin tällöin varastoeriä ja niistä silmään pisti italialaisen Caesar ceramichen iso 60×60-laatta Absolute dark moon. Nyt pitäisi enää osata hahmottaa se takan tarkan tarkka paikka..

Talo B: pihaa, saunaa ja statusta

Asiat etenevät myös B-talon puolella, tässäpä taltiota muutamista niistä:

Piha siistiksi, puut kasaan

Tontilta raivatut puut ovat odottaneet S1-alueen suojissa kasoissa, joihin ne vuosi sitten kaadettiin. Vaati reilun viikonlopun halkotalkoot ja allekirjoittaneen isän niitä vauhdittamaan, jotta varmistettiin takkojen pysyminen lämpimänä seuraavat, no lukuisat,  vuodet. Itse takatkin ovat saapuneet tontille, samoin hormit eli nyt odotetaan, että lattiat saadaan paikoilleen takkojen alle ja ne päästään asentamaan.

Halkoja pienittynä pienempään muotoon.

Puut pinottuna odottamaan kuivumista ja käyttööä.

Halkotalkoiden jälkeen haravalle riitti töitä, jotta luonto saa vihertää paikkoja kesän tulon myötä.

Olo kuin lapsella jouluna. Oisivat jo kasassa.

Harlekiini

Mies on suomalaisen suoraviivainen, rakastaa populaarikulttuuria ja haluaa että se näkyy kodissakin (miksei, sanoo siihen vaimo). Tarkentaa, että hevimiehen väri on musta ja voisi sitä sisätiloissakin vähän käyttää (ei v****, sanoo siihen vaimo ja lisää perään että pardon my French).

Vaimo haluaa värikkäällesotkuisellesekavalle perhe-elämälle valkeahkon taustan jotta edes jossain olisi edes pientä yritystä kohti harmoniaa; mies on varma että lopputulos muistuttaa hammaslääkärin odotushuonetta. Tytär haluaa pinkin huoneen, jossa on tilaa ponille (ja tietty myös sen ponin), poika tahtoo pallopelinkestävät sisätilat ja pihalle fudiskentän.

Rahat alkaa olla lopussa. Tilaa ei ole mitenkään älyttömästi.
Tervetuloa meille.

Luvassa sananen sisustuksesta, siis.

Allekirjoittaneen maku ailahtelee puhdaslinjaisen skandinaavisesta yltäkylläiseen barokkihörvellykseen – sisustusmaku on siis lähes yhtä kaksisuuntainen kuin rouvan mielialakin (en ole tästä mitenkään ylpeä, onneksi ikä hioo joka päivä joitain särmiä kai pois). Käytössä oleva vähäinen tila rajaa onneksi pahimmat mauttomuudet valikosta ja suunnitelma onkin nyt liki yllättävän linjakas – ehkä liiankin? En nimittäin periaatteessa tykkää siitä, että samasta sarjasta hankitaan monta ratkaisua; kerroksellisuus ja tarinat loistavat poissaolollaan, jos koko homma on kopsattu katalogista tai sisustuslehdestä (tai -blogista, tätäkin näkee) ja pastettu omaan olohuoneeseen. Toisaalta, jos tämänkin lässytyksen jälkeen jaksat lukea alaspäin, huomannet, että aika perustrendisisustus on meillekin tulossa. Informaatiouniversumissa kasvaa helposti laumasieluksi, näemmä. Onneksi asun sellaisen ihmisen kanssa, joka pitää aika tarkasti kiinni siitä että kodissa pitää näkyä myös ihmisen persoonallisuus (tai ainakin se, mitä ko. ihminen tykkää kuunnella).

Tämä tulee olemaan olkkarin hallitsevin asia kaikista. ihan ÄLYTTÖMÄN iso Ramones-juliste, joka on viimein saatu kehystämössä ripustuskuntoon. Asuu tällä hetkellä miehen työpaikalla.

Muutenhan kaikki on ollutkin selkeää (tai jotain), ks. esittelyn-tapainen täältä ja unohda heti kaikki, mitä siellä pintamateriaaleista sanotaan: Aarni-tapetille piti perherauhan nimissä sanoa goodbye ja kaakelitkin tulevat aivan jostain muualta kuin Pukkilasta. Yhtä kaikki vaaleaa pintaa ja yksinkertaista meininkiä lähes läpi linjan.

Poikkeuksen tekee kyökki, johon tulee kahdelle seinälle tapetti (sama tapetti kahdelle seinälle! Vallankumouksellista!) ja välitilaan lasi päälle. Päikyn ansiokkaassa seinäpohdintapostissa  vilisee omaankin makuun passelia puu- ja pensasaiheistoa, mutta kiitos Lilyssä majailevan ihanan Lauran ja bloginsa, huomasin jossain vaiheessa kevättä seonneeni harlekiiniruutuun. Osansa prosessissa oli myös Köpiksen-reissulla ja mm. Hayn kokoelmien tarkalla perkaamisella – kasvoin noin kuukaudessa harlekiiniruutua rakastavaksi henkiseksi tanskalaiseksi. Ruutukuosi oli lisäksi  liki ainoa sisustusajatus, joka sellaisenaan kelpasi perheen kummallekin aikuiselle ns. laakista. Eli kiitos Tanska, kiitos Ferm Living ja harmaa Harlekiinitapetti (kuvassa se nätti vedenvihervä versio, jota en uskalla valita etten kyllästy siihen).

Ferm Living Harlequin, lähde Fermin oma blogi (karttakaa kuin ruttoa, niin ihania ideoita ja kuvia että lähtee järki!)

(Ja voi tuota pupustakin! Just oikealla tavalla vähän kitch mut ei kuitenkaan. En kestä.)

Koska kyökkiin tulee harlekiinia, niin aion pistää sitä kodinhoitohuoneeseenkin. Miehen toivomana mustana (siitäs saa). Tosin vain seinätarran verran: ajattelin telata seinät kiiltovalkoisella maalilla (kai sellaista on, ainakin julkisissa tiloissa tuntuu olevan?) ja vetää yläkaappien kanssa linjaan tuon alemman kuvan mustan ruutuseinätarran. Mielessä oli jo varsin kunnianhimoinen, graafinen seinämaalaus-aihio, mutta joudunpas nyt kerrankin toteamaan, että vaikka ehkä pystyisin tai kykenisin, en nyt jaksa. Pari yötä sitä mielessäni luonnostelin, mutta kun en saanut paperille, niin anti olla (edellisen omistuskodin lastenhuoneeseen tuli seinämaalaus, mutta vasta pari kuukautta ennen kuin lapsi numero kaksi syntyi. Nyt en ota samanlaista ristiä saati riskiä…). Ostan siis tanskalaisilta seinätarraa, tällaista:

Lähde: verkkokauppa houm.fi, Ferm Livingin Harlequin-seinätarra. Yksinkertainen ja sievä.

Ja siinäpä se sitten oli. Lastenhuoneet ovat vielä suloinen mysteeri, todennäköisesti muutetaan sisään, fiilistellään ja katsotaan mitä niistä tulee. Fermillä on kertakaikkisen ihania ratkaisuja myös niihin (kuten tekstiilejä ja astioitakin, mutta kuten alussa mainitsin, en olisi ehkä ihan valmist hankkimaan kaikkea tätä yhdeltä luukulta…) ja jotenkin toivon, että tyttären huoneen pahimmat ällöpinkit prinsessaunelmat (anteeksi Isa jos luet tätä isompana, tiedät kyllä mitä äiti on näistä asioista mieltä) saataisi korvattua lintu- tai perhosaiheilla tai jotain. Poikani jalkapallo-asioista en ole vielä ehtinyt ahdistua, koittakoon se aika sitten muuton jälkeen.

(ai niin. Lupasin jotain sneak peekiä niihin laumasieluisiin sisustushaaveisiin. Tässä on, kommentoikaa ja kertokaa kokemuksia, koska valtaosalla niitä varmasti näistä kamoista on:

- Olkkarin sohva: Adean Band. Haluan, tarviin, säästän ja pötköttelen siinä koko loppuikäni jos laatu riittää. Kestääkse?

- Uusi ruokapöytä: Loop Haylta. Jos ostais tuohon vielä pienemmän kannen ja säilyttäis sitä isoa esmes juhlia varten öö jossain. Onkohan maailman huonoin idea (on. Meillä ei ole säilytystilaa.)

- Eteisen lamput: Artekin käsikranaatti x 2, tai kolme. Kulutin nuoruusikäni Artekia vihaten ja täytettyäni 28 aikoinaan huomasin yhtäkkiä olevani ihan sekopäisyyteen asti Aalto-fani. )

Lumisokeana

Pohjamaalaus lienee yksi rakentamisen epäkiitollisimmista vaiheista: tolkuton määrä tarkkaa työtä tehdään vain siksi, jotta se voidaan maalata tai tapiseerata piiloon. Ja pitää monensorttista kallista maaliakin ostaa ja kaikkee.

A-talossa on tämä homma nyt kuitenkin viimeinkin virallisesti käynnissä. Olemme varanneet jo useampia viikonloppuja ja vapaapäivä-arkipyhä -yhdistelmiä maalausten hoitamiseen, mutta väärinkäsitysten ja sairastapauksen takia pääsimme lopulta työhön kiinni vasta tänään, seinäpintojen hionta kun valmistui vasta nyt. Tai oikeastaan homma alkoi jo eilen, jolloin urhea mieheni aloitti raksan kaivamisen pölykerroksen alta, jotta maalaus sujuisi ilman hengityssuojaimia ja seinät olisivat edes etäisesti pölystä vapaat.

Lumisokeus yllättää nopeasti, kun telaa maalarinvalkeaa Siroplastia vaaleanharmalle tasoitepinnalle. On oikeasti aika vaikea arvioida, onko maalia joka paikassa nätisti. Hyvä valo auttaa, jos ei hölmönä vilkaise suoraan halogeeniin ja joudu toviksi räpyttelyhalvaukseen, kuten yours truly muutaman kerran teki. Voittamattomin apu oli kuitekin maalitelan jatkovarsi, jonka avulla korkeanpaikan-ahdistunut välttyi jatkuvalta tikaskikkailulta – toki katon rajaukset piti kiivetä pensselöimään, mutta telaus sujui näppärästi lattiatasolta. Nerokas keksintö, suosittelen lämpimästi kaikille samassa tilanteessa eläville.

Toinen Maalauspäivä Ykkösen havainto oli se, että voi ristus miten tuota maalia kuluu. Tasoitepinta suorastaan ryystää sitä sisuksiinsa. Työ alkoi sujua oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun hyväksyin aatoksen siitä, että maalia menee ja saakin mennä – ehkä paksuhko pohjamaalikerros säästää kallista pintamaalia edes desin tai kaksi (itsepetos se on tunnetusti kauneinta petosta maailmassa, mutta menköön nyt…).

Päivän saldo jäi laihanlaiseksi: maalattuna ovat kodinhoitohuone kokonaisuudessaan
sekä 3/4 aikuisten makkarista. Jäljellä lyhyellä matikalla laskettuna siis lastenhuoneet, eteinen sekä olkkari-keittiö, joka tullee korkeudessaan olemaan aikamoinen painajainen. Onneksi ollaan yhdessä tasossa ja vinon katon korotus on edes suhtalaisen maltillinen.

Valmista pitäisi tulla maanantaiksi. Onneksi juuri tähän viikonloppuun osuu ainoastaan yksi keilaliigafinaali, yksi tallinnan-matka ja kaksi kirpputoripäivää.

Ei paineita, siis. Taaskaan.

Leaps of faith

Tilanne: rakennuttajaperhe ajaa illalla katsomaan, missä raksalla mennään. Kuuleman mukaan laatoituksia on jo tehty. Mies astelee kylpyhuoneeseen ensin, vaimo tulee perässä. Mies avaa keskustelun.

“Minkä näistä kylppärin seinistä pitikään olla se tehosteseinä?”

“No se… venaa, oota, niin MILLE seinälle ne raitalaatat on nyt laitettu?! Voi itku – - – No just näinhän ne pitikin olla. Niin mä olin ohjeisiinkin kirjottanut. Nää on ihan oikein. Mitä sä sekoilet.”

“OK, kato kun mä en ite ollut ihan varma että mikä seinä sen piti olla.”

“MITÄ? Miten niin et ollu varma? Tästä on puhuttu varmaan sata kertaa. Te miehet vaan ette ikinä kuuntele tai jos sä joskus kuunteletkin niin et IKINÄ muista MITÄÄN.”

“No mut hei. Mä tiesin mihin HUONEESEEN ne raitalaatat on tulossa.”

* * *

Meillä A-talossa tehdään siis jo pintoja. Heti kun viimeiset tasoitukset on meillä tehty, siirtyy tasoitus-ammattilaisemme kipi kipi B-taloon ja aloittaa hommat siellä. Työmaalle on noudettu laatat, laminaatit, kattolevyt ja saunan seinäpaneelit. Vielä kun puserretaan Puukeskuksesta märkätilojen ja vessojen kattopaneelit, ovat pintakamat kasassa. Ostimme tänään muuten myös elämämme ensimmäiset lattiakaivonkannet. Juhlallista.

Tässä pientä kuvakavalkadia tähän mennessä tapahtuneesta, sitten viime näkemän.

Tasoitettua seinää.

Itku (ilosta!) meinasi päästä, kun näki ensimmäiset tasoitetut seinät. Se rauhallinen, siisti näky (kaveri, joka näitä tekee, on TODELLA taitava ja huolellinen, lakki päästä ihailun merkiksi!) oli uskonpalautus siihen, että kyllä tästä vielä koti tulee. En olisi aiemmin uskonut, että tasoitetusta sisäseinästä voi ihminen tulla näin onnelliseksi.

Keittiö oli tässä vaiheessa lievästi sanottuna askeettinen. OK, on se vieläkin, mutta seinät on roilottu eli piuhat kulkevat jo tuolla kiviseinän sisällä ja seinät on – tadaa – tasoitettu. Kiviseinän ilme muuttuu täysin tasoituksen myötä. Alkaa nimittäin näyttää seinältä eikä muurilta. Kiviseinän takana on kodinhoitohuone ja kylppäri, keittiössä seinälle tulevat kylmäkoneet.

Samaisen kiviseinän toiselle puolelle kirjasin jo hyvän aikaa sitten ohjeita siitä, mitä millekin seinälle tulee. Lopullinen laattojen valinta oli yllättävän iisi: yhtä seinää lukuunottamatta kaikki kaakeloitavat vedetään 60 x 30 -kokoisella leikattureunaisella, kiiltävällä valkoisella jota ostimme Laattatukusta (joku voisi myydä näille muutaman pussillisen web-suunnittelua, vinkki vinkki…), ingressin keskustelussa mainittu pahamaineinen raitalaatta puolestaan on ABL:ltä Fap Ceramichen ihanaa valkoista Cupido-laattaa, joka ei alla pian nähtävissä kuvissa valitettavasti pääse oikeuksiinsa. On nimittäin nätti kuin mikä. ABL oli täynnään kaikenlaisia ihanuuksia, mutta koska budjettimme menee joka tapauksessa vähän pitkäksi (käsi pystyyn, jos yllätyit…), piti siellä kulkea silmät kiinni ja lähteä pois ennenkuin päätyi ostamaan esim. graafisesti pintakuvioituja laattoja, joiden kappalehinta oli kolminumeroinen. Erityiskiitos kumpaisellekin laattamyymälälle aivan uskomattoman hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta: kiitos.

Kuvassa nuori isäntä sadevarusteissaan olohuoneen ikkunan edessä. Sotku & vastavalo ftw.

Ollaan me ulkotöitäkin tehty. Koska oli pakko. Vapun alla huomattiin, että terassin piskuisen valokatteen tukipuut alkavat ottaa ns. sään armoilla -damagea, eli ne piti suojata ennen pysyväisiä vahinkoja. Vappuaattoa edeltävä sunnuntai ja suuremmalta puoliskolta vappuaatto ja sitten vielä itse asiassa vappupäivän iltakin sudittiin rakenteisiin valtti-pohjustetta ja nyt on pohjamaalikin paikallaan. Tikkailla keikkuessa kelpasi ottaa aurinkoisia valokuvia. Huomaatteko muuten, pihallamme on yksityinen kaatopaikka (yyh).

Jännitys, josta jauhoin edellisessä kirjoituksessani tilan tunnusta ja riittävyydestä, alkaa olla taaksejäänyttä elämää. Kun ruskeat kipsilevyseinät ovat saaneet vaaleanharmaan tasoite-asunsa, tuntuu tila taas astetta suuremmalta. Muodot ovat ihanan selkeitä ja valo kulkee sievästi, vaikka kyseessä on mitä yksinkertaisin pieni perus-omakotitalo eikä nelimetris-huonekorkeuksinen arkkitehtoninen helmi (tai siis helmi tämäkin on, mutta erilainen. Sellainen pieni ja vaatimaton helmi).

Aikuisten makkarin ovelta kun katsoo, niin tällaista näkyy. Valokatkaisijan paikka on tasoitteen alla, sen alapuolella äänentoistosäätimien (ks. Leila K. -postaus) lokonen. Oikeanpuoleinen oviaukko on poikasen tuleva huone ja musta aukko “iso” wc. Ahhahhaa.

Nykytekniikka on kovasti ihmeellistä. Pilp on suomeksi poistoilmalämpöpumppu ja sellaisella pitäisi torpan lämmetä. Takkakin tulee, mutta se on vielä paketissa pihamaalla. Olenkohan luvannut kirjoittaa siitä jossain vaiheessa? Pitäisi varmaan.

Ja nyt. Ensimmäiset näkyviin jäävät pinnat Lasimäjen A-talosta kas tässä. Kylppärin laatoitus on aloitettu ja liki tehty tänään. Olen onnellinen. Siitä tulee nätti. Tuohon tulee suihku. Laatta näyttää kuvassa matalta, mutta on niin kiiltävää, että siitä voi peilata oman kuvansa. Tähän voitte kuvitella sellaista innostunutta hytinää, tasajalkahyppyjä ja pieniä tuuletuksia, sillä niitä oli ilmassa kun tämän tänään illalla ensi kertaa näin.

Kuten sanoin, ei kuva ja rakennuspöly tee oikeutta tälle kaakelikaunokaiselle. Cupidon pinta on raidoitettu ja kiiltävä, laatta on paksu ja vaan kertakaikkisen kaunis. Ja 90 cm leveä! En tiennyt että niin leveitä laattoja on olemassa ennenkuin ostin!

Cupido-lähis oikealla. Se on nätti. Onneksi en alkanut itte laatoittamaan. Menisi hyvät laatat hukkaan.

Lisäksi tänään on viety roskia – mieheni on Ämmässuon Foursquare-mayor – ja kuskattu kamaa myös tontille.

Lisäksi haettiin tällaiset. Ensi viikolla ne kuulemma laitetaan paikoilleen. Ja sit on taaaaaas jännää. Ajatella, jos ei tarttis aina lasten vessahädän iskiessä ajaa Mankin nesteelle…

Hanat ovat noudettavissa. Keittiö tilataan ensi viikolla. Muut pintamateriaalit ovat jo mestoilla (legendaarisia listoja lukuunottamatta). Valaisimet on tilattu ja Terawatt asentaa ne samalla sisäkaton kanssa. Suomen sisustustakan toimittama, täysin toiveideni mukainen takka könöttää pressutettuna tontilla. Jos mitään katastrofeja ei tapahdu, etenee homma toukokuun aikana liki muuttokuntoon.

Ja hyvä niin. Vuokrakoti on irtisanottu ja täältä muutetaan pois 30.6. 2012. Ei paineita.

Leila K in da House

Rakentamisessa tulee aina jossain vaiheessa se hetki kun on hankaluuksia kertoa toiselle osapuolelle tehneensä jonkun hankinnan. Tällainen käsitys on ainakin minulle jäänyt. Blogissa voi olla helpompi perustella hankintoja joten koitetaan miten toimii.

 

Ostin juuri A-taloon uuden äänentoistopaketin. Idea on periaatteessa myyty myös toiselle osapuolelle käyttäen mm seuraavia perusteluita:

- Kaiuttimet saadaan upotettua seinään & kattoon jolloin kaiuttimet eivät ole viemässä tilaa

- Johdot saadaan samalla upotettua jolloin eivät ole lattialla keräämässä pölyä

- Hankinnat on tehtävä joka tapauksessa kissojen ja lapsien tuhottua vanhat kaiuttimet

 

Mielelläni olisin Genelecin systeemit hankkinut, mutta ihan siihen ei valitettavasti ollut varaa. Vahvana vaihtoehtona oli pitkään Bosen laitteet, mutta loppupeleissä voiton vei JBL. Noista laatukaiuttimista on eräänkin kerran kuunneltu takapenkillä olutta korvat tukossa juoden Leila K:ta ja muita hienouksia 90-luvun puoliväliltä. Loppupeleissä äänentoistomme on hoidettu siten että meille tulee Harman Kardonin monihuonevahvistin johon yhdistetään upotettavat kaiuttimet kodinhoitohuoneeseen ja aikuisten makuuhuoneeseen, ulkokaiuttimet tulevalle terassille sekä olohuoneen lattiakaiuttimet. Pitkään suunnitelmissa ollut upotettava 5.1:n vaihtui tavallisiin JBL:n lattiakaiuttimiin (studio 190 ). Tähän suurimpina syinä oli että mikäli (tai kun) aiomme lähivuosina hankkia uuden ja isomman television, niin emme joudu uudelleen porailemaan reikiä ja siirtämään kaiuttimia. Ja olivathan nuo hienot.

 

Tässä vaiheessa tarvittavat piuhat ja rasiat sai vielä vaivattomasti vedettyä ja mitään ongelmia ei tullut. Eli ihan vaan sellainen että kannattaa tämäkin asia miettiä hyvissä ajoin. Niin ja suosittelen kyllä käymään asiasta mahdollisen kumppanin kanssa tarkemia keskusteluja etukäteen…

Katse seinissä

Väliseinät ovat nousemassa pystyyn meidänkin talossa ja mies levyttää parhaillaan isänsä kanssa ensimmäisten huoneiden kattoja. On rakennettu villakotelot, kulkusillat, huoltoluukun ja valaisinkotelot kuluneella viikolla kuntoon, kun puhallusvillojen piti tulla keskiviikkona. Tai tulivat ne A-taloon, mutta puhallettava kama loppui kesken ennen kuin meidän talo oli vuorossa. Edistymisestä on kuvia luvassa hieman myöhemmin, kun pääsen niihin käsiksi.

Seinien rakentumisen myötä on tullut askarreltua ajatuksissa sen kanssa, että miltä niiden nyt pitäisi sitten näyttää. Osan pintamateriaaleista ehtii päättää myöhemminkin, mutta keittiön ja kodinhoitohuoneen taakse tulevat tapetit olisi hyvä olla tiedossa aika pian, jotta ne saadaan paikoilleen (ja tilattua) ennen kiintokalusteiden asennusta.

Allekirjoittanut on siis roikkunut verkkokaupoissa, joihin vinkkiä tulisi Raksakimpasta ja tilaillut näytteitä briteistä tästä puodista - tuntuu ainakin osan tapettien osalta tuo hintataso olevan Suomea alhaisempi, pitää vielä selvitellä mahdolliset lähetyskulut ja verohommat. Kohtuullisen kätevältä tuo verkkoshoppailu kuitenkin tuntuu verrattuna siihen, että lähtisi 8-kuukautisen pikkuihmisen kanssa selaamaan tapettikirjoja.

Tapettien lisäksi pitäisi osata myös päättää keittiön ja kodinhoitohuoneen pöytäpintojen laminaatin materiaali, kun alunperin mietitty kiiltävän musta ei ole laadullisesti sillä tasolla, että Nelko suosittelisi sen ostamista. Vaihtoehtoina on harmaa puujäljitelmä (jonka ainoana kysymysmerkkinä on sen sointuminen alakaappien puukuvion kanssa yhteen) ja harmaa (tai valkea) tekstuuripinta, joka tuntuu hetkittäin liian turvalliselta (ja tylsältä) vaihtoehdolta. Toisaalta, kun tarkoitus on nostaa huomio tapetilla pois siitä pöytäpinnasta niin todennäköisesti kumpi tahansa toimii lopulta ihan hyvin.

Keittiö

Kollaasikuvan avulla olen yrittänyt hahmottaa pintamateriaaleja:

Perspektiivikuva Nelkolta. Tapettievaihtoehtoja kolme erilaista puu/lehti-kuosista vaihtoehtoa, kaksi tummaa ja yksi lila.

Keittiön osalta nuo tapettivaihtoehdot näyttävät isompana pintana tältä (kätevä mallikuvatyökalu tuolla edellämainitun verkkokaupan sivulla, hahmottaa tapetin kuosin kokosuhteen paremmin):

Ferm living Wilderness

Prestigious Beechwood

Cole&Son: Woods

Kodinhoitohuone

Kodinhoitohuoneeseen on valikoitumassa lilansävyinen ornamenttitapetti tuomaan vähän toisenlaista tunnelmaa kotitöille. Tapetin värimaailmasta poimitaan värisävy myös vastakkaiseen seinään maalattavaan huomioväriin.

Kodinhoitohuoneen kollaasi. Oven ja kaapiston väliin on tarkoitus rakentaa penkki ja ehkä jotain avopyyhehyllyn tapaista.

Mallipaloja odotellessa siis, ja sen jälkeen pitäisi enää tehdä se vaikein eli Päätös.

(P)interesting inspiration

Sisäseinien valmistumisen myötä sisustusasiat ovat tosiaan pyörineet mielessä enemmänkin. Tietoa, fiiliskuvia ja vaihtoehtoja pyörii päässä paljon ja kohtuullisen järkevä tapa jäsentää ideakuvia yhteen on sosiaalisen median palvelu nimeltä Pinterest. Tuonne pystyy tägäämään kuvia mistä tahansa verkkosivustolta omien kategorioiden alle. Home decor-osion alle päivittyy aika hyvä määrä uusia ideakuvia päivittäin käyttäjiltä ympäri maailmaa, ja muista sosiaalisista medioista tuttujen kavereiden kuvavirtojen seuraaminen on helppoa. Muutamia hienoja oivalluksia tuolta on itsellekin tarttunut mukaan ja vanhat ajatukset ovat vahvistuneet, tässä muutama inspiraatiopoiminta:

Keittiöfiilistä

Source: calfinder.com via Päikky on Pinterest

Erilaiset puu/lehtiaiheiset tapetit ovat viime aikoina tuntuneet aika hauskoilta käytettäväksi näissä välitiloissa, koska kuviolla on aika luontainen jatkumo myös kaappien päälle.

Source: littlegreennotebook.blogspot.com via Päikky on Pinterest

Ruokailutilaan tullaan hankkimaan vihdoin uusi ruokapöytä ja sen päälle tulevilla lampuilla on aika iso merkitys myös visuaalisesti. Ohessa aika hauska lavoista rakennettu versio, joka ei kyllä ole kovin kätevä käytössä =)

Source: apartmenttherapy.com via Päikky on Pinterest

Hyvä esimerkki siitä, että tuolien ei tarvitse olla samaa sarjaa vaan nimenomaan niitä yhdistelemällä saa aika persoonallisen lopputuloksen. Näin ehkä nykyisiä tuoleja tuunaamalla saisi niitäkin kierrätettyä jatkokäyttöön, halutessaan.

Source: skonahem.com via Päikky on Pinterest

Makuuhuoneen fiilistä

Source: worthytips.com via Päikky on Pinterest

Makuuhuoneen takaseinään on varattu huomiotapetin mentävä kohta, pitäisi vain osata päättää, millaista tunnelmaa ja värimaailmaa sinne lähtee hakemaan ja miten sen täydentää petivaattein.

Source: decorpad.com via Päikky on Pinterest

Futonin tuunauskaan ei olisi hullumpi idea, tässä yksi idea pylvässägystä

Source: taasuusikoti.blogspot.com via Päikky on Pinterest

WC-jatkokehitysidea

Source: google.com via Päikky on Pinterest

Kirjaston kirjahyllyideaa, in the spirit of tetris

Source: gallery.thecreatorsproject.com via Päikky on Pinterest

Eteisen fiiliskuva

Source: thehouseofsmiths.com via Päikky on Pinterest

Lastenhuonetta

Source: pimpenco.nl via Päikky on Pinterest

Hauska sänkyidea, lapsi ei ainakaan pääse tippumaan tuolta yläpedistä helposti tai sängyn päällystä voi hyödyntää leikki/majatilana ihan uudella tapaa.

Source: keltainentalorannalla.blogspot.com via Päikky on Pinterest

Uskomaton tapetti Catalina Estradalta, tuollaista värimaailmaa kun uskaltaisi oikeasti käyttää. Inspiraatiota lisää osoitteessa http://catalinaestrada.bigcartel.com/

Source: ohdeedoh.com via Päikky on Pinterest

Toisaalta harmoonisella värimaailmalla voi antaa hyvän pohjan värikkäämmille sisustuselementeille tai luovalle materiaalien käytölle. Alemmassa kuvassa sadevesikourut ovat saaneet uuden käytön lasten lukunurkan rakentamisessa.

Source: sunshineontheinside.blogspot.com via Päikky on Pinterest

Source: thebooandtheboy.com via Päikky on Pinterest

Lasten huoneen osalta tyttären nykyisen nukkumapaikan päälle on taiteiltu tällainen. Lisää tapettien jämäpalojen hyödynnystä käyttäviä ideoita voisi siis vielä metsästää.

Budjettipaineita, lattiahankinta ja kiuaspohdintaa

Sisustusvaihe lähestyy, mutta budjetti kiristyy. Huomaamme yhä useammin miettivämme, mistä voisi säästää. Yhä useampaan mielipidekysymykseen vastataan, että mitä se maksaa. En kuitenkaan haluaisi päätyä lopputulokseen, jossa talossa on laadukkaat runkorakenteet, mutta sisusta näyttää halpahallin kuvastolta. Tulevina kuukausina punnitaan siis kyky tehdä oikeat kompromissit ja priorisoida kestävät asiat, koska sisustustakin voi upgradeta myös ajan kanssa.

Keittiö, tärkeimmät kiintokalusteet ja laitteistot tulevat olemaan laadukkaita, koska niiden osalta on onnistuttu löytämään loistavat myyjät ja hyvät hinnat. Ne myös pelaavat isoa roolia talon arvossa ja arjen viihtyvyydessä eli tältä osin iloitsen hankinnoista jo etukäteen. Tosin puolentoista vuoden vuokra-asuminen myös vahvistaa tätä tunnetta

Lattia, check

Ensimmäinen virallinen sisustus(kompromissi)hankinta on kuitenkin jo tehty jasanotaanko, että tuuri ja hyvä tuuli olivat tällä kertaa totisesti puolellamme.

Lattian osalta olimme päätyneet laminaattiin ihan arkirealismin näkökulmasta; lattian on pakko kestää kulutusta, leluilla hakkaamista, polkutraktorin jyrinää ja satunnaisesti vierailevia lemmikkejä. Unelma puulattioista tai parketeista saa siis odottaa.

Värivalinnallisesti olemme sisustussuunnittelijalla käynnistä saakka pysyneet harmaassa tammessa, vain värin syvyys on vaihdellut vaaleasta tummaan. Harmaa sointuu nykyisiin olemassaoleviin kalusteisiin ja ajatuksissa oleviin sisustuksiin. Se on hauskan neutraali. Toivelistalla on ollut myös pitkä, leveä lankku viisteineen, mutta toisaalta viisteiden kustannuslisä on ollut tiedossa.

Karkauspäivän aattona postiluukusta tipahti Bauhausin mainoslehti, jossa tarjoukseen oli nostettu Paradorin vaaleanharmaa laminaatti. Sain miehen ja vauvan houkuteltua katsastamaan laminaatin paikan päälle. Viisteitä laminaatista ei löytynyt ja pituuskin oli vähemmän kuin mainoksessa luvattiin – röyhkeämpi saattaisi tuota mainonnan lupausta käyttää Bauhausia vastaankin. Karkauspäivän kunniaksi paikalla oli kuitenkin “Osta 4, maksa 3” -tarjous – alkaa muuten tuntumaan, kun hankkii kevyen 90 m2 tuota laminaattia. Lipaston laatikosta oli muistunut mieleen häälahjaksi saatu lahjakortti, joka kuitenkin oli ehtinyt vanhentua, mutta jonka mies sai hymyiltyä aktiiviseksi infon tytöltä. Laminaattilattialle jäi siis hintaa 6,2 €/m2. Kustannuspaineiden keskellä on pakko olla tyytyväinen omaan hankintaan

Tältä se meidän lattia sitten näyttää

Saunankiuas, syönen sanani

Sisustusasioissa taidan myös olla syömässä sanani. Tästäkin blogista löytyy maininta siitä, että saunan kiuas ei tule olemaan näitä juuri nyt niin muodissa olevia metalliverkkoratkaisuja. No, nyt on ensiksikin päästy seisomaan saunan seinien sisäpuolella ja toteamaan, minkä kokoinen sauna on. Ei iso. Laudemallin osalta halutaan tehdä levymäinen alalaude, jossa jälkikasvu voi leikkiä ja jonka reunaan kiuas upotetaan > kiuas ei siis voi viedä määrättömästi tilaa. Hyvät löylyt olisi myös toiveissa ja yleensä kivimäärä varmistaa sen.

Yhtäkkiä kivitorni tuntuukin järkevämmältä vaihtoehdolta. Järkeilyni oikeastaan alkoi, kun törmäsin paikallisessa K-raudassa tähän Harvian uuteen mustaan, neliönmalliseen pylväskiukaaseen. Kiva, järkihintainen ja sopii suunnitelmiin.

Hienot etäohjauskeskukset puuttuvat eli saunan joutuu edelleenkin kumartumaan laittamaan päälle, mutta eiköhän se pikku nöyryys arjessa tee egoille ihan hyvää ;D Tätä ei vielä ole hankittu, mutta vahva harkinta on kyllä päällä. Pitänee vielä kysyä nuo upotusetäisyydet ammattilaiselta.

Saunan osalta jouduin kyllä tekemään yhden karsinnan, joka varmaan harmittaa tulevaisuudessa. Saunan piirroksia ei korjattu sisustuskuvien mukaiseksi ja nyt muuraukset on tehty pohjan mukaan. Ovi on siis 90 cm leveä ja sille on tehty muutaman sentin koolaus. Saunan lasi-ikkunalle varattu tila on yhtäkkiä hävinnyt, kun huomioi suihkujen asennuspaikat. Näkymää saunan lauteilta suihkun puolelle ei siis ole, koska 25 cm leveää sivulasia ei taida kannattaa laittaa. Pitänee vahtia noita muista sisustuksellisten elementtien huomioimista tekemisestä tarkemmin. Ainakin olohuoneen kirjahylly vaatii ripustusvahvikkeet sisäseinien sisään eli ne pitää laittaa paikoilleen jo aika piankin.